En minä helppoa elämää halunnut. Halusin elämänmakuisen elämän. Ei ole elämää ilman vastoinkäymisiä, surua ja pettymyksiä. Elämään kuuluu myös ilo, rakkaus ja huolehtiminen. Nykyään saa helposti kuvan että elämään kuuluu vain onnellisia asioita. On onnellisuuden vaade. Mitä se kenellekin sitten merkitseekään. Olen vakuuttunut siitä että ihmisen ei kuulu olla onnellinen, saati tavoitella sitä. Onnellisuus on harhaa.
Koin mielestäni onnen hetkiä tavallisista asioista: tulen sytyttämisestä uuniin, aamuisin herätessäni huomaan maailman olevan olemassa ja harvat läheiset ihmiset tuntevat vielä vastaantullessa. Kaipaan maalla asumista ja vanhaa hirsitaloa. Miksi oikeastaan asun tässä kaupungissa, jota en ole koskaan kodikseni tuntenut. Kuka voi valita enää asuinpaikkaansa? Jos on tarpeeksi vanha, varakas, yksin ja terve, hän voi!
No comments:
Post a Comment