Henkilökohtaisesti minua on ärsyttänyt aina kaikenlaiset kiellot ja rajoitukset, joissa on holhoamisen sivumaku. Olen ajatellut aina naivisti että ihminen itse tietää rajansa ja on kykenevä määrittelemään itse mikä on hänelle kohtuullista.
Nautinta-aineiden kanssa ihmisen kohtuus vaihtelee. Kehitämme karkkiriippuvuutta, alkoholiriippuvuutta, kahvinhimoa ja huumamme itseämme ties millä. Tupakka on vaarallista, mutta kaikilla ei ole tahdonvoimaa lopettaa. Valitettavasti kun puhumme ja kirjoitamme alkoholista, kirjoitamme ja puhumme yksipuolisesti juomisesta. Yleensä puhumme muiden juomisesta. Kaikki jotka juovat vähänkin alkoholia eivät ole juoppoja, puhumattakaan alkoholisteja. Paheksunta ja panettelu eivät paranna tilannetta, tilanteen asiallinen hyväksyntä kylläkin on alku muutokseen. Jeesustelu ei tässäkään asiassa auta, päin vastoin.
Mikään ei liene niin raskasta kuin kantaa huolta toisten synneistä. Luultavasti omissamme olisi kaikille riittävästi.
No comments:
Post a Comment