Hyvistä teoista ei palkkaa makseta. Tämä vanha viisaus tarkoittaa että hyvistä teoista on maksettu palkka ennen niiden tekemistä. Tästä varmaankin johtuu, etteivät ihmiset kovin mielellään tee hyviä tekoja, ja jos tekevät, niin ottavat mielellään kunnian siitä mitä ovat tehneet. Mistä sitten johtuu että ihminen, jota autetaan hyvillä teoilla, alkaakin ajan oloon kääntyä meitä vastaan?
Ystävyys on jotakin jonka tajuaa vasta sitten kun on sen menettänyt. Ystävyyden tilalle tulee kateus, mustasukkaisuus ja jopa viha. Aikamme ei kannusta ystävyyteen tai pysyviin ihmissuhteisiin, vaikka juuri nyt sellaisia tarvittaisiin. Me haluamme maksaa kaikesta, haluamme olla oman itsemme herroja ja samalla kiellämme vieraanvaraisuuden, ja kiitollisuuden siitä mitä saamme. Jossakin taustalla väijyy ajatus yksinäisestä vanhuudesta. Itsekkyydellä on hintansa.
Tällaista sattuu muuallakin kuin seurakunnissa. Kulttuuri- ja yliopistoihmiset valitsevat tarkkaan seuransa, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tutkimusapuraha voi jäädä saamatta. Kirjailijat ja kuvataiteilijat ovat samaa maata. Ystävyyssuhteet ovat ennenminkin hyötysuhteita.
Luin jokin aika sitten pikku uutisen lottovoittajasta jonka voittokupongin puoliso yritti tuhota. Mihin on kadonnut yhteisöllisyys jopa avioliitosta? Eikö heidän pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja jakaa kaikki keskenään? En ymmärrä.
Hellyydestä ja lempeydestä ei kukaan puhu enää mitään. Lienevät unohdettuja asioita.
Onneksi on ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä hyvien asioiden puolesta! He ovat
valinneet hyvän osan. Hyviä tekoja tekevät eivät puhu hyvistä teoistaan.
No comments:
Post a Comment