Pääsiäinen on tänä vuonna aikaisin. Aika joulusta suureen paastoon on lyhyt. On aika ottaa luettavaksi Dostojevskin Karamazovin veljekset. Muutenkin kannattaa hiljentää itsensä säästöliekille ja jos mahdollista, vetäytyä lähes yksinäisyyteen.
Kaikilla meillä on ristimme kannettavana. Myös yhteisöllä on omat ristinsä kannettavana. Erilaisista kriiseistä pitäisi oppia askel tai puoli askelta hengellisen kehityksen tiellä. Oikeassa olemisen ylpeys estää meitä kasvamasta, sillä me, jotka olemme omasta mielestämme varmimmin oikeassa, emme useinkaan myönnä virheitämme. Seurakunnan eheys on nöyrtymistä, ei seurakunnan maineen vaalimista julkisivun puhtaana pitämiseksi. Rististä ei pidä luopua, se on kannettava loppuun asti ja tunnustettava itse omat syntinsä. Katumus on perusta hengelliselle kasvulle.
Zosima Tobolskinin kerrotaan mielellään oleskelleen metsässä, jossa hän tervehti lintuja pääsiäistervehdyksellä: "Kristus nousi kuolleista." Hän opettaa Dostojevskin romaanissa: "Rakastakaa kaikkea Jumalan luomaa, jokaista hiekanjyvää rakastakaa. Rakastakaa jokaista lehteä, jokaista auringonsädettä. Rakastakaa eläimiä, rakastakaa kasveja, rakastakaa kaikkea. Rakastakaa eläimiä, sillä Jumala antoi heille ajatuksen, idun ja ilon. Ihminen, älä korota itseäsi, sillä eläimet ovat synnittömiä, mutta sinä ylpeydessäsi tuhoat maailmaa."
No comments:
Post a Comment