Valkoiset kukat ortodoksisen kirkon vierellä. Torielämä tynkätorilla on vilkasta sillä on kukkien ja muiden istutettavien taimien sesonki. Vihdoinkin lämpenee sää ja karheankolea turkulainen ilo näyttäytyy. Nämä ihmiset eivät ole empatian mestareita. Toriparkkityämaalta kuuluu häiritseviä ääniä. Epätietoisuus torin tulevast luonteesta puhututtaa kansaa. Tuleeko siitä viihdetori vai arkipäivän kauppapaikka. Miksi muuten torikauppaa hajauteta lähiöihin? Tätä voisi pohtia ihan vakavasti.
Kirkon portaat pakenevat paikaltaan pikkuhiljaa, Musta onkalo nielee valon toivon ettei yksikään lintu tee pesää porrasonkaloihin. Metropoliitta emeriitus Ambrosius sanoi:" Turussa ei rakenneta kalliolle." Tämä pitää kirjata muistiin.
Turkua on vaikea kestää, saati ymmärtää. Turkulaisuus synnyttää ahdistusta. Jarkko Laineen kuolosta on jo kauan. Hänen naapurinsa sanoi että Jarkolla oli aina kännykkä korvalla. Hän kuoli aivosyöpään. Kukaan ei uskalla tehdä hänen kirjallisesta tuotannostaan tieteellistä tutkimusta koska se herättäisi liikaa intohimoja. Ystäväni Maru sanoi että mukana on "homovärinää, vaikka Jarkko ei olekaan homo.) Markku Into olisi helponpi tutkimuskohde, hän ei ollut kaikkien kaveri. Innon viimeinen runo on kyllä timantti.
Joskus tuntuu että tässä kaupungissa leijuu kulttuurikomissaarin haamu.
No comments:
Post a Comment