Kurkistin myös kaappiin jossa oli osa anopilleni ostamasta puolalisesta kahvikalustosta. Se oli kaunis, anoppi ei arvostanut lahjaani. Luulen että hän ei pystynyt ottamaan keneltäkään vastaan mitään. Anu Pentikin kivikupit hän kolhi pilalle tiskipöydän kulmiin, pakkasi ne laatikkoon ja antoi takaisin. En pahoittanut mieltäni, hänen poikansa pahoitti sitäkin enemmän. ( Hänen serkkunsa sanoi että mamma ei koskaan päässyt avioerostaan yli ja mieheni oli paitsiossa koska eniten muistutti isäänsä) minkä takaia juuri se lapsista, josta mamma välitti vähäsemmin, hoitaa haudan kukituksen. Minä vein kukan, minä jota mamma sieti vähiten. Tässä ei ole järkeä.
Taas on äitienpäivästressi valloillaan. Omalle äidilleni (kohta 95v) lähetin kortin, kirjapaketti tulee myöhässä kuitenkin. Sally Salmisen Katriinan, jossa on Juha Hurmeen hieno suomennos. Se ensimmäinen suomennos olikin kökköä, oli jo mennyt perille. Enni Mustosen Pukijan lähetän huomenna. Ajattelin lähettää Tuula-Liina Variksen uusimman kirjan jahka löydän itseni kirjakaupasta.
Äidin syntymäpäiväjuhlat ovat omituiset 95-vuotisjuhlat koska hän on karanteenissa jo ikänsäkin puolesta. Hänellä on aina ollut ylenpalttiset juhlat. Äiti on rajakarjalainen emäntä. Koitere sivustolla kerrottiin että käki oli kukkunut Koitereella. Mitä kansanperinne sanoo jos käki kukkuu ennen kuin jäät ovat järvestä kokonaan sulaneet? Pääskysiäkin on nähty; älä tule takatalvi.
Sitten hieman karua katsottavaa Turussa.
Tänään täydensin hapankaalivarastoani ja samalla katsoin kirkon seinää. joka oli levähtänyt 0,75 mm viime näkemästä. Se oli silmällä havaittavissa.
Kamera ei näytä koko totuutta. Murtumat ovat paikalla katsottuna isommat.
No comments:
Post a Comment