"Jos pidätte jonkun naurusta kohdattaessanne hänet ensimmäisen kerran, sanokaa empimättä että hän on hyvä ihminen." Dostojevski.
Dostojevski asui aina kirkon lähellä. Toiseksi hän asui aina kulmahuoneistossa. Myös monet hänen romaanihenkilönsä asuivat kulmahuoneistossa, kuten Raskolnikov, Sonja Marmeladova ja Stavrogin. Kulmahuoneitot sijaitsivat aina katujen tai teiden risteyksissä. Risteys on risti; romaanihenkilöt asuvat ristinkolmiossa. Vanhan kansanuskonuksen mukaan risteys on Paholaisen ja Jumalan kohtaamispaikka. Hyvä ja paha kohtaavat romaanihenkilön sydämessä ja jokaisella ihmisellä on risti kannettavanaan.
Dostojevski ei toteuttanut Kristuksen käskyä vain kirkon sisällä, hän toteutti myös sitä kirkon ulkopuolella. Aina kävelylle lähtiessään hän varasi taskunsa pohjalle kolikoita ja antoi niitä kerjäläisille katsomatta heitä. Hänen vaimonsa joka yritti selviytyä hupenevien talousrahojensa kanssa ja tuskaili miten saada rahat riittämään, pukeutui kerjäläiseksi ja nähdessään miehensä tulevan ajensi kätensä ja pyysi almua, ja sanoi: "Herra antakaa almu, sillä mieheni tuhlaa rahansa turhuuteen." ja Dostojevski, joka ei koskaan katsonut kerjääjää, antoi almun. Kotona kuulemma puhuttiin asiasta myöhemmin.
Itku ja nauru ovat tiloja joissa ihminen ei teeskentele. Dostojevskin romaanihenkilöt nauravat ja itkevät paljon.
En ole koskaan pitänyt sanonnasta; Räkänokasta mies tulee, vaan ei tyhjännaurajasta.
Ja itkemistähän ainakin Suomessa on pidetty vajavaisten ja heikkojen ominaisuutena. Tunnetilojen kieltäminen on kovuuden merkki.
Lainaukset luentolehtiöstä: Kolme esitelmää Dostojevskistä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment