Lunta hipsii hiljaa. Pikkupakkanen on ihan mukavaa pitkittyneen ja märän syksyn jälkeen. Viime yö oli täysikuinen. Kansanperinteessä täysikuu, lumi ja pakkanen rinnastuvat kauhutarinoihin. Kuu kumottaa koleasti, kuollut ajaa komeasti; ethän pelkää piikaseni. En ole kuullut tai lukenut kauhutarinaa elokuun kuutamosta tai kevätkuutamosta. Kuutamokauhutarinaan kuuluvat talvi, kylmyys, kylmä valo ja kuolema.

Eilen kävelin Portsassa ja ihmettelin lumen luomaa taianomaisuutta maisemassa. Lunta ei ole paljon, se vaivoin maanpeitoksi riittää ja silti syntyy nosteinen olo. Mikaelin kirkko kuin satulinna taustalla tai edustalla. Jotkut asunnot ovat koteja, jotkut taas eivät sitä ole. Kaikkia Portsan asuntojen interiörejä ei ole vielä pilattu kokonaan. Keittiöiden kokopuiset kaappienovet kannattaa hioa ja maalata tai säilyttää sellaisenaan, uusia ei enää saa helpolla.

Muistelen kaiholla puusepän tekemiä puisia kaapinovia Portsan entisessä asunnossa. Pelkään pahoin että seuraava asukas luopui niistä. Maksoivat hunajaa ja sellaisia uniikkeja ovia ei saa mistään enää. Nykyiset keittiönkalusteet ovat yleensä kelvottomia jo vuoden päästä.

Kakluunihellan tai korvikkeen voi rakentaa puretun tilalle, sillä hormi on aina tallella. Näin Fortumin epätoivoisen ahneina aikoina on hyvä olla tulisijoja olemassa. Ja kakluunia ei sytytetä pelkästään tunnelman vuoksi, siitä saa lämmön lisäksi luonnollisen ilmanvaihdon samalla. Portsan myytävät asunnot ovat ylihintaisia, ovat olleet jo jonkin aikaa. Pitää ottaa ostomatkalle realistinen mieli, romantiikan voi työntää taka-alalle, ja tarkka hajuaisti on kultaa.

Portsan pihamaata katselee Mikaelin kirkon torni. Kuva alla: