Teofanian aatto. Teofania tarkoittaa Jumalan ilmestymistä. Ortodoksit muistelevat Jeesuksen kastamista; Johannes kastoi Jeesuksen Jordanilla. Siunattua vettä saa lähes jokainen tilkan mukaansa. Joskus vesi loppuu kesken ja joku voi toki vain siemaista tilkan paikanpäällä.
Kirkoissamme on kulttuurisidonnaisia käyttäytymistapoja. Joskus pyrkimys täydelliseen suoritukseen häiritsee enemmän kuin totuuksia huuteleva nainen. ( Teofania 2008 "Sinä paska pappi! isä Petri hyvä pappi! Sinä varastit rahaa Romaniassa!)
On tietysti tärkeää miten päin kädet ovat siunausta pyydettäessä ja sitten on suudeltava piispan sormusta ristin suutelussa. On kyllä aika hurjaa kun vasta kirkkoon liittynyt henkilö jännittää katseita, ja mokaa, ja sitten seitsemän vuoden kuluttua muistutetaan asiasta. Oli kuulemma silloisen papin syy kun ei ollut opettanut tarpeeksi. Ylipäätäänkin hän tuntuu muutamien mielestä olevan syntipukki vähän jokaiseen yskäisyyn seurakunnassa. Suomen ortodoksit ovat kuin luterilaiset eräässä suhteessa: heille on tärkeää ulkoinen käyttäytyminen ja se mitä muut meistä ajattelevat. Tällä ei ole mitään tekemistä itse uskon kanssa; se on kulttuurista hapatusta.
Seitsemän vuotta on maaginen luku. Seitsemän vuotta jossakin seurakunnassa ja yhteisössä on harkinnan paikka. Minne katosivat lähes kaikki tutut ihmiset kirkosta?
Luettavia kirjoja: Nikolai Gogol: Taras Bulba, Roberto Bolano: Chileläinen yösoitto,
Axel Munthe: Huvila meren rannalla. Eira Stenberg: runot 1966-2002.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment