Sade huuhtoi maisemaa. Hetken oli lähes pimeää. Huomenna on kesäpäiväntasaus. Juhannusruusut tuskin kukkivat näillä leveyksillä. Täällä ei varmaankaan pidetä paras piha-kilpailuja.
Tänään ukkonen jytisi metsän takana. Käki kukkui kultiaan ja mökin ikkunan alla kukkii puolukka. Toisen kuvan kukka kasvaa Jäämeren rannalla, Ailun mökin tuntumassa. Ailu Valkeapää oli, ja on arvostettu runoilija ja taiteilija Norjassa. Suomi ei ole ollut juurikaan kiinnostunut hänestä. Oliko hän itse kiinnostunut Helsingin kulttuuripiireistä, en tiedä.
Keskikesän juhla, Juhannus, on aivan pian.
Luin sadetta pitäessäni Heikki Turusen Pohjoinen ulottuvuus kirjaa. Ne menevät syvälle nuo Turusen lauseet. Jos on kotoisin lähes samoista maisemista, niin tietää ja tuntee asioita ja muistinkuvat ja jopa ruumiinmuisti alkaa toimia. Kieli on niin elävää ja moniulotteista. Tässä on kuiva akateeminen tekstinmaku kaukana.
Alla oleva postikorttimainen kuva on jostakin nyppylästä, isojen tuntureiden juurella. Sinisyyden sävyt ovat ominaisia näille kuville. Miksihän nuo turistit kiipeävät tuntureille ja ihmettelevät kiviä. ihmetteli entinen poroisäntä. Minäkin ihmettelen ja päätän olla kiipeämättä tunturin laelle.
Lapissa asuminen vaatii asennetta. Täällä ovat välimatkat todella pitkät ja auto välttämättömyys. Lapinlumo ei ole koskaan iskenyt minuun. Minulla on ulkopuolisen asenne. Tämä ei ole negatiivista, vaan rehellisyyttä. Kaipaan etelän nurmikoita jalkojen alle.
Hyvää Juhannusta!
No comments:
Post a Comment