Koutokeinon vanha kirkko rakennettiin ruotsalaisten toimesta vuonna 1701. Saksalaiset polttivat sen 1944. Kirkko oli yksi Finnmarkin vanhimmista kirkoista. Kirkosta ennätettiin viedä turvaan ennen saksalaisten tuloa ja kirkon polttamista alttarin kynttilänjalat, kattokruunut, sakraaliesineet ja toinen kirkonkelloista. Kaikki nämä esineet ovat nykyisessä kirkossa nähtävillä ja käytössä.
Alttaritaulu on hollantilaisen Jorg Mundin maalaama. Esitteen mukaan alttaritaulu kuljetettiin ilmavoimien koneella Oslosta Koutokeinoon. Koutokeinon kirkkoyhdistys vaikuttaa aktiiviselta ja seurakuntalaiset käyvät kuulemma kirkossa ahkerasti.
Kautokeinon hautausmaalla oli avaraa ja tuulista. Karua maaperää elävöitti muutama kukkanen. Hautakivet ja puiset ja rautaiset ristit näyttivät ankarilta kirkkaassa paisteessa.
Koutokeinossa aurinko paistoi häpeämättä niin syntisille kuin vääräuskoisillekin.
Norjan puoleinen Lappi on vauraanoloista ja näköistä.
Porot ovat ihailtavan itsetietoisia eläimiä. He eivät kunnioita yhtään autoja. Pysähtyvät taukoilemaan keskelle ajotietä, eivätkä lotkauta korvaansakaan tööttäilyille. Ainahan voi kurvata pientareelle ja ohi, mikäli rotko tai oja ei satu olemaan kohdalla. Aikansa porot ovat ja sitten kiirettä pitämättä menevät metsään eli varvikkoon.
Näillä matkoilla on hyvä olla evästä ja kahvitermari mukana. Luontokeskukset, lukuun ottamatta Pallasta, olivat kiinni ja kahviloita ei juurikaan ollut matkan varrella. Kittilän Teboilin baari on mainitsemisen arvoinen. Siitä on eurokahviloiden samaisuus kaukana. Sieltä saa hyvää kahvia ja täytettyjä sämpylöitä kohtuuhintaan ja kaupanpäälle hyvää palvelua.
Tässä välissä on hyvä kertoa että Koutokeino kirjoitetaan laajasti Kautokeinoksi. Molemmat lienevät sallittuja.
Kautokeinon kirkon eteisessä oli lasten tekemiä kuvia Raamatun kertomuksista. Kuvan enkeli on heleä ja hennon kaunis jämäköiden ja mustien ristien keskellä. Tiettyä kaksijakoisuutta tässäkin näyttelyssä oli. Lasten kait kuuluisi luonnostaan piirtää iloisia kuvia raamatunkertomuksista. Harmi ettei ottamani valokuva karvahattu-Jeesuksesta pakkasessa onnistunut, se oli huikean hauska kuva.
Valoista maailmankuvaa todistaa Eeva paratiisissa ja sitten tuo Eeva Aatamin kanssa paratiisissa. Viikunanlehti kuvastaa viattomuutta ja sen riisuminen taas viettomuuden loppua. Luulin ensin punaisia omenia sydämiksi, mutta sitten oivalsin omeniksi. Siellä se synti ja sen tiedostaminen killuu vielä puussa ja se on hyvä. Lasten kuuluu olla lapsia, vaikka nykyään vaaditaan lapsilta aikuisen suorituksia ehkä liikaakin.
Turussa kerran hätkähdin ja järkytyin kun kdulla vastaan tulleiden äitien joukossa oli tyttö, arviolta kymmenvuotias, jolla oli täydellinen meikki, aikuismaiset, paljastavat vaatteet ja laskelmoiva ilme kasvoilla. Näky vaivasi minua silloin, ja vaivaa yhä. Avoin seksuaalisuus ja sen korostaminen lapsen yhteydessä saa aikaan ahdistusta.
Takaisin lasten töihin joissa aurinko paistaa ja on paratiisillinen olo. Käärmeestä ei ole tietoakaan vielä. Enkeli on hyväntuulinen ja kuukin kaunis tummaa taivasta vasten.
Lapissa pilveilee ja siunattu sade lankeaa kohta karuun ja kuivaan maahan.
No comments:
Post a Comment