Aurinkoinen polku nousi ylös, maasto oli liiankin siistiä ollakseen kansallispuistoa. Ohitimme rämettyneen suolammen ja kuulimme kellon kalinaa näreikössä. Porouros, laumansa johtaja, tarkkaili meitä oksien läpi. Emme häirinneet toisiamme, vaan siirryimme tahoillemme.

Sää oli tuulinen ja raikas. Hyttysiä ei ole ollut koko aikana, mikä on tietenkin hyvä asia. Yllä olevan kuvan puu on vaikuttavampi luonnossa kuin kuvassa. Näitä erikoisia puita on metsä täynnä.

Tien varressa kuusi ojenteli oksiaan ja kerkkä oli loistavana kynttilänä kirkkaassa valossa. Valo on tosiaan niin kirkasta että se haittasi valokuvaamista. Kivet, joita löysimme, olivat mahtavan värisiä.

Ajattelin että jos olisin tekstiili-ihminen tallentaisin kivien väri- ja kuvamaailman kankaisiin. Mikäli sää olisi lähiaikoina utuisempi, niin kivien kuvaaminen ehkä onnistuisi paremmin, ilman että kirkas otsonisäde polttaa kameran kennon karrelle.

Käki kukkui eilen. Korppeja ei ole näkynyt, vaikka luulin haaskojen seuraavan raatoja. Poroja kuulemma kuolee tämän tästä, onneksi tuuli tuulee pois meistä ja raadon lemu ei häiritse. Tänään on viileää, yöllä oli suorastaan kylmää.