Lapissa kaikki kukkii aikanaan. Kevät tulee pungertamalla. Päivät ja yöt ovat valoa täynnä. Jossakin tuntematon lintu laulaa. Tunturissa on kevään kuulas tuoksu. Jossakin taivaansinessä yksinäinen valkoinen pilvi haituvana seilaa. Tuuli enteilee sadetta. Kukan nimeä en menisi arvaamaan, mutta kaunis se omalla tavallaan on. Luulen kuitenkin että se on suopursu.
Kun astuu kumisaappaalla, maa itkee kosteutta. Se on tarpeen sillä, kosteus, on hyväksi, koska kuivuus alkaa kohta ja aurinko porottaa kellon ympäri.
Maailma kulkee menojaan; Lappi on ihan omanlaisensa. En kuitenkaan välittäisi etelän ihmisten ajatuksesta että Lappi olisi taianomainen ja eksoottinen. Toisenlainen se voi olla, ja onkin. Ja toisenlaisuus on aina hyväksi.
Tämä kukka lienee Lapin vuokko. Päättelen keltaisesta väristä. Lapissa kasvaa myös kulleroita. Niitä ei enää näe etelässä tai sitten en ole sattunut näkemään. Ilomantsissa muistelen nähneeni joskus viime kesänä. Nekin ovat kauniita, keltaisia kukkia.
Tätä alimmaista kukkaa veikkaisin orvokiksi.Tai orkidean sukuiseksi kukaksi. Voi se ollakin. Sininen ja kaikki sen sävyiset kukat ovat kesäkukkiani. Ihmisen paikka on siellä missä hän tuntee olevansa kotonaan. Pitäisikö ihmisen olla nomadi, varoa juurtumasta minnekään. En tiedä, toisille kulkeminen on elämäntapa, toiselle uuvuttava pakko.
Jos saisi valita, niin miten valitsisi. En usko ihmisen elämänhallintaan, pelkkä sanakin on hirvitys. Luonto on itsensä hallitseva subjekti, ihminen ei ole.
Kevään jälkeen tulee kesä, joka on lyhyt ja valoisa. Syksystä en halua nyt juuri puhua sillä se on liian rankkaa ajateltavaa kaiken tämän kasvamisen ja vihreyden keskellä.
Metsässä, etelässä kukkii mustikka, suolla lakka ja puutarhoissa viinimarjat. Älä tule halla tai raekuuro nyt, tule vasta myöhemmin jos tarvis on.
No comments:
Post a Comment