Puutarhassa on oltava puita, ollakseen puutarha. Metsä on liian iso hallitttavaksi. Istutin Päivänsinet ulos ja toivon niiden viihtyvän.
Kesän jälkeen tulee syksy, aivan kuten ennenkin. Ajatukset ovat omiani, eivät jonkun muun ajatuksia.
Minä en kirjoita käsin, täytekynällä, mahtaville, kirkollisille henkilöille. Sitä varten ovat kirjureiden haamut ja kattilankalisuttajat. Kyökki-ihmiset ovat erityisesti piispojen mieleen; naisen paikka on määritetty. Ortodoksiset seurakunnat ovat vainoharhaisia yhteisöjä. Kulttuuripiirit ovat lähes yhtä vainoharhaisia.
Tekstinkäsittely on tylsää puuhaa. Talo on hiljainen, vain yksinäinen mummo seinän takana ja minä, joka yritän olla. On totta, että puutalot vaimentavat liikenteen melua paremmin kuin elementtitalot. Asun lähellä Helsingin tietä, ja täällä on aina hiljaista ja rauhallista.
Tästäpuolin siirryn muihin maisemiin. (Muun Suomen ortodoksit älkää pelätkö, en saastuta kirkkojanne tai luostareitanne läsnäolollani. En johda mitään "anarkistista" toimintaa kirkonne vahingoksi, puolustamalla sorrettuja.)
Hyvää kesää lukijoille!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment