Sunday, January 3, 2010

Tupsukorvainen kissapeto

Ilves on minulle tuntematon kissapeto. Uteliaisuuteni heräsi kun omainen Pohjois-Karjalasta kertoi ilveksen hiippailevan pihapiirissä. Ehkä ilves on tullut taajamaan jänisten perässä. Ruoka liikuttaa petoja. Ilveksen tassunjäljet ovat kotikissan tapaiset, mutta suuremmat. Aikuinen ilves on lampaan kokoinen. Ilves syö jäniksiä ja itseään pienenpiä eläimiä. Ilves on kaunis tupsukorvainen peto, jonka soisi elävän metsässä arvolleen sopivaa elämää. Ilves on hankala kuvattavaksi. Lapsuudessani ilves oli harvinainen tai jopa uhanalainen peto. Koulussa opetettiin että ilveksiä on etupäässä Hämeessä.
Tässä tietoa ilveksestä, josta en kyllä tiedä juuri mitään. Siksi edellinen on luettelon omainen oletus. Tunteakseen ilveksen pitäisi mennä ilveksen nahkoihin ja se on mahdoton tehtävä. Jos haluaa kuvata ilveksen pitäisi olla koko ajan kamera valmiina vaanimassa. Tämä taas edellyttäisi elämää metsässä ja vaatisi kaikenlaisia varusteita ja suunnitelmia. Pohjois-Karjalassa paukkuvat pakkaset ja sataa kuulemma pakkaslunta joka on kevyttä kuin enkelilumi.

Turussa on -10 astetta pakkasta. Perheemme tekninen henkilö on onneton koska digitaalinen lämpömittari on rikki. Hän muistuttaa Muumipappaa Vaarallisessa juhannuksessa. Minulle riittää ulkomittari joka näyttää ulkolämpötilan. Ilmalämpöpumppu puhaltaa tehokkaasti ja saa kyllä myös aikaan vetoa. Kakluuni lämmittää suloisesti. Naapurihuoneisto on tyhjillään ja sen huomaa pakkasella. Ostaisin pois mutta mies Laitilan metsäkulmalta ei myy. Hänellä on varaa pitää asuntoa kylmillään. Hän on jo liian vanha ja sairas ajatellakseen asioita rationaalisesti.

Infokuvan lainasin Wikistä ilman lupaa.

2 comments:

AnneR said...

Meillä täällä Pohjois-Laukaassa on jo pitkään ollut vankka ilves populaatio. Ennen joulua osui kotitiellä noin 100 metriä tontin rajasta ilves auton valoihin, säikähti ja lähti juoksemaan pellolle. Muutamaa päivää aiemmin noin puolen kilometrin päässä kodistamme mieheni näki ilvesemon ja kaksi pentua. Eilen oli valtakunnallinen ilveskartoitus, jota vapaaehtoiset metsästysseurojen jäsenet pääasiassa toteuttivat. Meille tuttu metsämies kertoi, että samalla heille oli myönnetty yhden ilveksen kaatolupa ja päivällä mieheni saikin kännykkäänsä viestin ja kuvan kaadetusta isosta urosilveksestä. Kaataminen oli tapahtunut ehkä noin 2-3 kilometrin päässä meiltä. Näin siis näillä selkosilla.
AnneR

Mataleena said...

Kiitos tiedoista. Matkalla Pohjois-Karjalaan ajamme usein Laukaata sivuten!