Anarkiaa ellei muu auta

Nuorten kirjallisuus on minulle tuntematon alue. Hyppäsin aikoinaan Mestaritontun seikkailuista suoraan aikuisille kirjoitettuihin kirjoihin. Tunnen muutaman nuorille kirjoittavan kirjailijan. On kuulemma olemassa tytöille suunnattuja kirjoja ja vastaavasti pojille suunnattuja kirjoja. Sitten on molemmille yhteisisti suunnattuja kirjoja. Nuorten kirjailija on näköjään nuorekas ja sala-auktoriteetti. Jotkut pukeutuvat vielä seitsemänkymmentä vuotiaina minihameeseen ja uskovat olevansa kolmekymppisiä, koska se on kirjailijan paras ikä. Kerran tapasin yhden "torin kulmalla", ehkä hän keräsi aineistoa. Keskiluokkaisen on vähän vaikea kirjoittaa alemmista säädyistä, joten olisi hyvä naamioitua ja mennä köyhien, luusereiden ja muuten selviytyvien sekaan. Luultavasti alaikäinen ilotyttö nai siellä henkensä edestä kuvainnollisesti, hän ei saa valita ja tarkkaan punnita elämänkumppaniaan, vielä vähemmän kumppanin tuloja. Sitäpaitsi he osaavat kyllä lukea, ja jopa kirjoittaakin omaa tekstiä, elämä vain on niin kipeän kovaa joillakin ettei siitä voi itse kirjoittaa. Nuorisokulttuuri nyt on nuorten aluetta, tarkoitan sitä kulttuuria jota nuoriso tuottaa itse. Virallinen yhteiskunnan nuorille rahoittama kulttuuri on eriasia. Olisin riemastunut jos vanhukset alkaisivat vallata nuorten tavoin taloja. Anarkiaa ellei muu auta!