Viime päivinä on mediassa ollut vahvaa puhetta pahasta ja sen torjunnasta. Suomalainen mies on ollut tulilinjalla. Minusta me kaikki voisimme nostaa kädet pystyyn ja tunnustaa että olemme avuttomia pahuuden edessä ja että meillä ei ole kykyä, eikä taitoa ennakoida pahaa. Pahan käsitteleminen tuottaa myös vaikeuksia. Tästä lähtökohdasta rupeamme miettimään miksi minä en ole ryhtynyt pahoihin tekoihin suuremmassa mittakaavassa kuin arkeen kuuluva laillistettu ja hyväksytty väkivalta on. Luin taannoin Hesarista että Sellon tapaisia pahoja tekoja tekevät luuserit ja pelkurit. Vähenisikö maailmasta pahuus jos luuserit ja pelkurit eristettäisiin tai tapettaisiin? Epäilen ettei. Kuka tai mikä aiheuttaa luuseriutta ja pelkuruutta? Hesari voisi tutkia tätä seuraavassa jutussaan.
Ajatelkaamme massiivista pahaa johon kokonaiset kansakunnat alistetaan. Sellaiseen pahaan on helppo mennä mukaan; kollektiivinen pahuus on jotenkin hyväksyttävämpää kuin yksilön tai pienen ryhmän tekemä paha. Me sokeat menemme mukaan uskossa että olemme itse asiassa hyvällä asialla.
Suomalainen mies on ajettu ahtaalle pahan käsikassarana. Pitäisi perustaa Pelastakaa suomalainen mies-liike.
Ortodoksiseurakuntien laupiaat voisivat perustaa vainottujen jäseniensä turvayhdistyksen. Loputtomasti ei saisi ketään hitaasti tappaa ja kiduttaa. Pyhästä ei ole kovin pitkä matka pahaan, silloin kun joukkopsykoosi nostaa päätään ja seurakuntien inkvisiittorit ryhtyvät tositoimiin. Muita kirkkokuntia minä en tunne, joten mainitsin ortodoksit tuttuuden perusteella.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment