Ja kuu, ikävissään pilvikääreessään,
loi himmeän katseensa huoneeseen.
Pöytä on katettu kuudelle,
ja vain yksi tuoli on tyhjä.
Mieheni, ystäväni ja minä
otamme vastaan uutta vuotta.
Miksi käteni ovat kuin veressä,
miksi viini palaa kuin myrkky?
Isäntä kohottaa maljansa,
jäykästi, arvokkaasti:
"Juon aukeitten maittemme mullalle,
jossa me kaikki lepäämme."
Ja ystävä katsahti minuun,muisti ties mitä ja huudahti:
"Ja minä juon hänen lauluilleen,
joissa me kaikki elämme!"
Mutta kolmas - hän lähti maailmasta
varhain ja mitään ymmärtämättä -
kuin ajatukseni lukien sanoi:
"Meidän on juotava hänelle,
joka ei ole kanssamme vielä."
1923 Anna Ahmatova, suom. M-L Mikkola
No comments:
Post a Comment