Kettu, Vulpes, vulpes, tarkoittaa alunperin nahkaa eli kaupankäynnin välinettä. Repo lieneekin ketun oikein nimi. Ketulla on oma tähdistö Joutsenen "siiven" alla, Delfiinin yläpuolella. Tähdistön poikki kulkee linnunrata. Kirkkain tähti on Anser.
Kettu pesii usein mäyrän hylkäämään pesään. Se voi kyllä kaivaa oman pesäkolonsa itsekin. Pesiä on useita ja muissa pesissä säilytetään muonavaroja. Pesä on labyrintin kaltainen ja tunnusomaista on pistävä haju. Kettu on, joko parisidonnainen, tai elää pienessä ryhmässä yhdessä. Kettu-uros huolehtii myös poiksistaan tuomalla ruokaa ja valvomalla niitä.
Kettu on sopeutuvainen ja nokkela eläin. Ketulla on suomalaisessa kansantarustossa viekkaan ja ovelan rooli, siis eläinmaailman intellektuelli. Ketulla on yleensä punaisenruskea tai syvänpunainen turkki. Häntä on komea ketun kokoon nähden. Aikoinaan revontulia selitettiin siten, että ne syntyvät ketun huiskiessa hännällään hankea.
Kettu syö pääasiallisesti jyrsijöitä vaanien näiden pesäaukoilla. Nykyään kettuja on nähty kaupungeissakin. Todiste ketun sosiaalisesta lahjakkuudesta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment