Viirusilmäinen susi

Susi, Canis lupus, on pedoistamme pelätyin, vihatuin ja väärinymmärretyin. Susi elää laumassa ja huolehtii jäsenistään, erityisesti lapsistaan. Vain laumanjohtajalla on oikeus paritella naaraiden kanssa. Pentuja syntyy yleensä neljä ja ne ovat sokeita ja avuttomia syntyessään. Suomessa elävä susi on lajitovereitaan hieman pienenpi. Susi kommunikoi ulvomalla, murisemalla ja vikisemällä. Susi ei ulvo erityisesti kuutamolla tai täyden kuun aikaan. Susi on lähes kaikkiruokainen. Ne metsästävät laumana systemaattisesti ja niillä on strategia. Susi ei käy yleensä ihmisen kimppuun ellei sillä ole hyvä syy tai vesikauhu. Susiturkit ovat olleet vallan symbooleja ja tavoiteltuja. Susikuva on ryöstetty Wikipediasta ilman lupaa.

Sudella on paikkansa kansanperinteessä, kertomuksissa, saduissa ja kauhutarinoissa. Sanonnat: susi lammasten vaatteissa ja ihminen on ihmiselle susi tai joutua hukkaan, ovat tuttuja. Varmasti kaikkein kuuluisin satu on Grimmin Puhahilkka . Susi ei kuitenkaan pyri ehdoin tahdoin ihmisen lähelle. Eikä susiemo imetä ihmislasta. Ei ainakaan ole varmaa tietoa tästä. Ihmissutta ei ole koskaan tavattu oikeasti. Susinaaras pystyy kehittämään kuitenkin valeraskaustiloja ja imettä lauman pentuja ja on siis tärkeä lauman hyvinvoinnille. Susi on innoittanut taiteilijoitakin. Sutta ei saa ampua ilman lupaa. Sutta muistuttavaa pehmolelua en ole nähnyt. Iso paha susi
on tunnettu piirrettyjen hahmo. Kansansatujen kettu on ovela ja viekas, karhu tyhmä ja vahva, mutta susi jää arvoitukseksi ainakin minulle. Ehkä hän on yksinäinen susi jota ei kukaan tunne.
Lapsena muistan ettemme pelänneet susia. Pohjois-Karjalassa oli totuttu elämään petojen kanssa. Turun seudulla ihmettelin aina fanaattista pelkoa jonka suden ilmestyminen sai aikaan. Karhu ei herätä sellaista paniikkia kuin susi. Karhu onkin myyttinen ja pyhä eläin suomalaisille.