Hieman pettynyt olo. Osa purjelaivoista oli jäänyt saapumatta Turkuun. Vanha museolaiva, kolmimastoparkkialus Sigyn, joka on suosikkini, on pysyvästi Aurajoessa. Tämä vanhafrouva ei seilaa enää suurille merille kuin muistoissa. Kuvassa perän koristeellista ornamentiikkaa.
Pikkuruinen veistos kivetyksellä. En tiedä mikä on nimensä, mutta hauska se on. Toivon sen säilyvän kauan. Säilymistä edistää lähes huomaamattomuus. Se tulee näkyväksi vain jos osaa katsoa sitä. Hieman lähempänä kaupunkia on Eila Hiltusen merenneidon pyrstö veistos. Olen jo ainakin kerran kuvannut ja laittanut kuvan aikaisemmin tänne, joten nyt en laita.
Huomenna laivat lähtevät pois. Aikaisemmin olemme olleet katsomassa laivojen lähtöä, mutta nyt mietityttää. Ei tullut nosteista ja nostalgista oloa. Joskus on jopa ollut yhteisöllistä tunnelmaa. Ehkä tutut merimiehet ja naiset ovat kuolleet tai eläköityneet jonnekin. Aika on lahjomaton ihmisille.
Suuria purjelaivoja edusti Mir eli rauha. Se on näitä todella suuria ja komeita purjelaivoja. Taisi olla ainoa lajissaan nyt Turussa käymässä oleva suuri purjealus.
Sää oli mukavan tuulinen ja vilvokas. Kävelimme varmasti monta kilometriä jokirantaa pitkin. Ihmisiä oli jonkin verran liikkeellä, mutta ei tungokseksi asti.
No comments:
Post a Comment