En nyt viihdy tässä ajassa

Piha on tasainen ja hirviötön. Tästälähin sadevedet menevät viemäreihin. En ole varma onko se kokonaan hyvä asia. Pitääkö sateen langeta maahan vai viemätiin? Jätän tämän tulevaisuuden näytettäväksi.

Sade on siunannut, mehevät kuurot ovat kastelleet metsiä ja katuja. Nuha alkaa hätyytellä. Pitäisi käyttää paksupohjaisia kenkiä ulkona. Mitä tapahtuu Itä-Ukrainassa? Kaikki sen tietävät, mutta kukaan ei uskalla sanoa totuutta. Sota koputtelee Euroopan ovilla. Näin kuvan jossa Venäjän "tsaarilla" oli hullun silmät. Väreet menivät pitkin selkäpiitä. En nyt viihdy tässä ajassa.

Tuohus palaa tasaisesti. En ole rukouksen mestari, mutta pyydän maailmaan rauhaa. Minusta
tuntuu että heikkohermot ovat menneet jo Ruotsiin sota-aikuisiksi. Yksi frouva on pakannut korut ja oblikaatiot sekä muut arvokkaat esineet sellokoteloon, joka nököttää käytävällä valmiina; sen hän sieppaa mukaansa ja menee laivalla Tukholmaan. Minusta viulukotelo riittäisi, mutta täti on aina ollut hieman suureellinen.

Entinen sotalapsi väitti että sotalapseksi ei huolittu ketä tahansa, vaan silloin kerättiin geenipankkia puhtaan suomalaisen rodun säilymiseksi mikäli "ryssä" miehittäisi Suomen. Hän oli tietoinen geeneistään ja kasvoi monta senttiä puhuessaan.
Minusta mielenkiintoisin sotalapsi on Pertti Ylermi Lindgren, joka myös Kreivinä tunnetaan. Hän tosin karkasi Ruotsista melko pian ja tuli 12 vuotiaana omin avuin Turkuun varmistamaan että äitillä on kaikki hyvin.

Luen Dostojevskin Karamazovin veljeksiä tai pitäisi olla veljestöä, sillä niin minä sen ymmärtäisin. Ovatko Putin ja Kremlin veljestö lukeneet kioskikirjoja Dostojevskin sijaan, vai mistä on kyse?
Minulla ei ole vastausta tuohon. Kohta Raakelit itkevät kaatuneita poikiaan jotka oliva "lomalla" Ukrainassa. Koska he olivat virallisesti lomalla ja lomautettuja eli erotettuja, eivät äidit saa hautajaisavustuksia, eläkettä eikä kunniaa. Armahda meitä!