Kunnalla oli käytössä juustohöylä, valtiolla leikkuri, mutta kirkko käytti kirvestä...

Kivilahden rajaseutukirkko täyttää 60-vuotta tänä vuonna ja juhlistaa juhlapäivää juhlamessulla kirkossa 17.8. 2014.

Kirkko valmistui ja aloitti toimintansa 1954. Ennen sitä Kivilahtelaiset kävivät kirkossa Enossa. Oli toki palveluksia kaiketikin koululla ja johtajaopettaja Pekko Rastas toimi urkurina ja esilaulajana. Hänen tyttärensä, opettaja Marja-Terttu Karvinen jatkoi keikka urkurina pitkälle 1990-luvun alkuun. Varsinainen kanttori oli Onni Tanninen. Taivaan Otto eli Otto Hämäläinen oli yleismies ja keräsi kolehdit, kaunisti kirkon kukilla ja huolsi sankarihaudat. Koko joukko naisia toimi seurakunnan hyväksi, ketään mainitsematta, mutta ketään unohtamatta.

Piispa Eino Sormusta on paljolti kiittäminen oman rajaseutukirkon rakentamisesta. Hän kävi Kivilahdessa 1939, ja 1940, välirauhan aikaan, perustettiin Koitereen kirkon kannatusyhdistys. Yhdistys haki avustusta Ilomantsin ja Pielisjärven seurakunnilta. Ilomantsin kirkkoneuvosto ei antanut rahaa. Kauppiaat Antti ja Sylvi Penttinen lahjoittivat puolitoista hehtaaria maata kirkon ja pappilan rakentamista varten.

Ajat olivat ankarat, eikä rahaa juurikaan ollut. Suunnitelmat olivat alkujaan hieman suureelliset, ainakin näin jälkikäteen ajatellen. Onneksi näin, sillä loppusiunauksen saanut kirkkorakennus on juuri sopiva. Piispa Eino Sormunen kävi muuraamassa kirkon peruskiven. Arkkitehti Toivo Pellin suunnittelema kirkko valmistui 1954 ja vihittiin käyttöön 11.5. 1954. Kellotorni rakennettiin kyläläisten talkootyönä. Ei se ollut korkea, mutta toimitti asiansa, kirkon kello on entinen Lavasaaren kirkon kello. Lavasaaresta saatiin muutakin lahjoitusta Koitereen kirkkoon. Kylän ompeluseura oli todella tehokas ja asialleen omistautunut, sillä sen ansiosta saatiin Alttarikrusifiksi, urut ja astiasto. Krusifiksin on veistänyt Uuno Poikonen. Kirkkosali on karun kaunis ja yksinkertainen. Kirkossa on 120 istumapaikkaa.

Kirkko sijaitsee Taivaanpankolla, korkean mäen päällä. Sieltä on kaunis näköala Koitereelle ja kylälle.

Ilmeisesti Koitereen kirkko oli ponnahduslauta lähes kaikille siellä toimineille papeille. He näyttävät siirtyneen kirkkoherroiksi, kuka minnekin. Pastori Arvo Salomaa jäi eläkkeelle toimittuaan pitkän rupeaman rajaseutupappina. Hän johti matkoja Jerusalemiin ja oli myös kova laulamaan. Kerran hän intoutui veisaamaan koleassa tuulessa hautausmaalla siunatessaan vainajan. Me palelimme ihan oikeasti silloin.

Pastori Toimi Kauppinen on ollut kyllä "työnsankari" sillä historiikin mukaan hän toimitti ensimmäisen vuoden aikana 31 Jumalanpalvelusta,110 hartausseuraa, 56 kastetta, 21 sairaskäyntiä, 16 hautausta, 3 vihkimistä ja sen lisäksi hän kävi metsäkämpillä hartaushetkiä pitämässä. Lisäksi olivat vielä pyhäkoulut ja rippikoulut.

Piispa Olavi Kares tavallaan naulasi Kivilahden kirkon arkkuun naulansa ja siirrätti kirkon Naarvaan, koska se oli hänen mielestään enemmän rajalla. Kivilahti oli hänen mielestään etumaan kylä. Voi sanoa että minkä piispa Sormunen rakensi, sen Kares hajotti. Piispa Kares edusti aikoinaan minulle ahdasmielistä, konservatiivistä ja taiteen ja kulttuurin vihollista. Piispa Sormunen oli suveneeri henkilö; leikkisä ja hyvä suustaan. Sormusten sukututkimus paljastaa hänen olevan samaa sukua äitini äidin puolelta.

1980-luvulla Suomen luterilaisen kirkon keskushallinto iski silmänsä rajaseutuseurakuntiin. Ne siirrettiin paikallishallinnon alaisiksi. Papit sanoivat kuuluisan lausuman ääneen: kunnalla oli käytössä juustohöylä, valtiolla leikkuri, mutta kirkko käytti kirvestää. Ilomantsin seurakunnalla ei ollut resursseja palkata pappeja ja rajaseutukirkot toimivat jatkossa satunnaisesti. Koiterekirkko palvelee ainakin kesäisin lomalaisia kerran Partalanrannan ulkoilma kirkkona. Rakennukset säilyvät; kirkkoja harvemmin puretaan tai päästetään lahoamaan. kirkkojen merkitys maaseutujen kyläkuvassa on keskeinen.

Pastori Seppo Kuosmanen viimeinen kirkon pappi, toimittaa messun 17.8. 2014 klo 13.00. En tiedä onko juhlakahvitus kirkon pienessä seurakuntasalissa vai Kylätalolla.