Vedenpyhitystä II

Joen toisella puolella ihmiset juovat virvokkaita jokilaivaravintolassa. Veden yli kuuluu ääniä. Maailma elää.

Pankki-ja rahamaailman perustat natisevat maailmalla. Onneksi rahamaailman epäluulot eivät ole tunkeutuneet pappiemme välille. Piispa on saanut tulla Turkuun.

Minusta piispa tulee jos haluaa, eikä kysy lupaa keneltäkään. Ja myös sanoo mitä haluaa kysymättä lupaa alemmiltaan. Tämä on piispan oikeus ja suorastaan velvollisuus.

Kuoro laulaa. Risti upotetaan veteen kolme kertaa.


Juhlavigilia alkoi välittömästi ristisaaton jälkeen ja noin klo 17.00. Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkossa. Kirkko sijaitsee Turun Kauppatorin reunalla, omalla tontillaan. Kirkko on suojeltu rakennus. Kirkon on suunnitellut C.L. Engel, joka Turun palon jälkeen, autonomian alettua, suunnitteli uuden ruutukaava-alueen Turkuun. Kirkko täyttää tänään 165-vuotta. Kulttuuripääkaupunki ei ole huomioinut paljoakaan autonomian ajan Turkua ohjelmistossaan. On sentään osa Turun historiaa sekin.



Edellisissä juhlissa oli dramatiikkaa. Piispa erotti kirkkoherran. Seuraukset jäytävät yhä seurakuntaelämää. Piispakaan ei ole erehtymätön, sillä kaikilla pakolaisilla ei ole ruoskan jälkiä selässä, vaikka kuinka väittäisi. Marttyyritarinoilla ei nykyään juurikaan ratsasteta. Seurakunta elää pysähtynyttä aikaa. Kirkkoherra Durac on ollut toimessaan kolme vuotta, ei kaksitoista, kuten Aamuset-lehdessä väitetään. Korjausta väittämään ei ole lehden taholta näkynyt. Ei ole näkynyt vieläkään vaikka nyt on kulunut jo kaksi viikkoa.Turun Sanomat oli sijoittanut kirkkoamme käsittelevän juttunsa Sikalajutun alle.

Toivomme Aleksandran kirkolle terveyttä ja pitkää ikää.

Turun ortodoksinen Pyhän Aleksandran Kirkko - juhlakirjasta (2006) saa tietoa seurakunnan ja kirkon historiasta. Teoksen työryhmä: Petri Ratilainen, Aiju von Schöneman, Martti Puhakka ja Erkki Kiiski. Kuva kannesta alla.