Pyhät kuvat kiinnostavat

Tuolla alempana oli kommenteissa kysymys Turun seurakuntasalin etuosassa olevista maalauksista. Otin niistä muutaman kuvankin, oikealla Pyhä Pietari avaimineen.

Jos joku tietää historiasta, niin voisi kirjoittaa kommentin tai kokonaisen artikkelin tänne. Johtolankana huhu, että kuvat olisivat "pelastetut" Turun vankilan ullakolta kirkon suojiin.

Miksi ihmeessä

Miksi ihmeessä meidän pitäisi sietää talouselämän ja optioherrojen kaltaisia laukojia? Viittaan tämän illan uutisiin klo 18.00. Opiskelijoiden tehtävä on opiskella, sivistyä, elää ja joskus jopa juhlia. Onkohan Nalle Walhroos unohtanut millaista oli opiskelijaelämä? Hänellä taisi olla rahaa ja työpaikka opiskelun aikana ja jälkeen.

Putiikki josta olen ostanut vaatteeni (ensisijaisesti) lopetti. Ekologinen ja rento vaate ei mennyt enää kaupaksi laman aikaan. Ei vaikka hintataso oli edullinen.

Uutisista puheen ollen, minulle on yhdentekevää jos joku rallikuski ajaa lumihankeen.

Mikä minussa on vikana kun minulla ei ole kolesterolia, diabetesta eikä hullunpapereita (ainakaan toistaiseksi). Masentunutkin pitäisi olla, ainakin seurakunnan naisten mielestä. Mutta kun en ole, vaikka en kirkossa ehdikään juuri käymään. Sodin kaikkia terveyspoliisien vaatimuksia vastaan. 85-vuotta täyttävä äitini toivoo että hän kuolisi kesken juoksun, sitten kun aika on. Sopisi hänen tempperamentilleen hyvin.

Illan hämyssä...

Nouseeko sähkön hinta kulutuksen mukaan? Uutisissa kerrottiin että sähkön kulutuksen huippu on saavutettu tänä aamuna. Luulisi että pakkanen käy jo kansantalouden päälle.
Katselen ikkunasta miten lemmikkieläimet kärvistelevät pakollisilla lenkeillään. Naapurin karvaton kissa naukui kauppakassieni vieressä ja olisi tullut sisälle. Tassuja paleli koska hän nosteli kaikkia neljää vuorotellen ylös. Tällä kissalla on kova ääni. Aluksi luulin että naapurin ikkunalla on kissapatsas, mutta se alkoikin liikkua. Vieläkin hän näyttää patsaalta ikkunalla istuessaan.

Ilta hämärtyy. Maailman kohinat ovat kaukana. Tästäpuolin meillä on kiireetön ilta usein. Ajattelen, että kevääseen on kolmen kuukauden matka.

Iholla lehdet kutistuvat
imeväisen kouriksi, irtolehdiksi joilla ikävöimme,
mies ikävöi mustien oksien kuriin, me ikävöimme nurin.

Katariina Vuorinen. Kylmä rintama, Savukeidas 2006, Turku

Herta Mülleria lukiessa

Opiskelija-asuntolan vieressä seisoi viisi tyttöä. Lasikaapissa riippui Lolan kuva, samanlainen kuin puolueen jäsenkirjassa. Kuvan alle oli ripustettu paperilappu. Joku luki ääneen: Tämä opiskelija on tehnyt itsemurhan. Me tuomitsemme hänen tekonsa, ja halveksimme sitä. Se on häpeäksi koko maalle.

Hirttäytynyt Lola erotettiin puolueesta ja korkeakouluata kaksi päivää myöhemmin kello neljä iltapäivällä suuressa juhlasalissa. Läsnäolijoita oli satapäin.

Herta Müllerin Sydän eläin on kolmas kirjansa jonka sain lainattua kirjastosta. Lukuelämys oli valtava. Katsoin myös Kommunismin tuhon viimeisen osan Teemalta sunnuntaina. Se käsitteli Romaniaa ja Ceausescujen aikakautta. Eikä siitä sen enempää.

Suomessa pakkaskausi jatkuu kuulemma helmikuun puoliväliin ja keväästäkin tulee viileä ennusteiden mukaan. Kaklúunissa palaa tuli. Aloitan tänään Sirpa Kähkösen tuotannon lukemisen.

Lyhyt oppimääräni ortodoksisuuteen

Lyhyt oppimääräni ortodoksisuuteen Turussa loppui juuri.

Ulkona on pikkupakkanen, lumi on vielä valkoista. Kuu pilventakainen ei valaise. Jossakin kohisee juna. Runoilijat puhuvat, heitä kannattaisi valtiomiesten kuunnella. Vaikka ei kuunteleminen riitä jos ymmärrys puuttuu.

Ylläoleva kuva ei liity oikeastaan muuhun kuin Pinellaan. Alla toinenkin otos talteen:

Lamaannuksen hetkiä

Sunnuntai-illan uutisissa toimittaja Paula Vilen teki historiaa välittämällä todellisen tilanteen Haitin tuhoutuneelta saarelta. Ilmeet, ääni ja kuva eivät (luultavasti) jättäneet ketään kylmäksi. Haitissa on maanpäällinen helvetti juuri nyt.

Amerikan Yhdysvallat on lähettänyt kreolinkielisiä, aurinkokennosähköllä toimivia ääniraamattuja Haitiin.
http://www.theaustralian.com.au/news/breaking-news/earthquake-survivors-get-solar-powered-bibles/story-fn3dxity-1225821184929 .
Eiköhän siellä juuri nyt ole tarvetta ensisijaisesti muusta kuin raamatuista. Toivottavasti Haiti ei toimita kansainvälistä kaatopaikan virkaa, kun hyvinvointivaltiot lähettävät tavaraa jota eivät itse enää voi käyttää. Haitissa tosin aurinkovoimaa lienee riittävästi.

Tekopyhyys ja sovinnaisuus ovat päivänsanaa meilläkin. Olin luullut että helsinkiläiset olisivat fiksumpia kuin turkulaiset, mutta eivät he ole. Huomenna Miina Äkkijyrkkä häädetään lopullisesti kodistaan. Olenkohan kovastikin väärässä kun sanon että jonkin ajan kuluttua poliitikot hurskastelevat toimineensa Miinan parhaaksi; syömällä hänen karjaansa, ja häätäessään hänet kotoaan. Vaativat vielä kunnioitusta ja kiitollisuutta.

Totisesti elämme kovia ja tunteettomia aikoja. Mutta jospa aurinkovoima pelastaisi.

"Tuu tähä sanoo..." Vihmerä kriisi

Huurteisen seinän sormikirjoitus on kuin sivallus maamme poliittiseen tilanteeseen. Paula Lehtomäellä on äidin vaistot tallella; Ei tietoakaan vieraantumisesta. Eikä meidän kirkkokunnallammekaan huonosti mene sillä ideoita sataa kuin kanoneita taivaalta.


Vuoropuhelu on rikasta ja raisua. Klikatkaa kuvaa suuremmaksi, niin tietoisuutenne laajenee entisestään. Tällaisesta asetelmasta on hyvä lähteä eteenpäin. Kuka minnekin ja kenen kanssa, tai yksin. Jossakin järisee maa, ruumisröykkiöt kasvaa ja mätänee kaduille. Päivittely ei auta, hiljaisuus on tehokkaanpaa. Anna roposi ja ole hiljaa.

Päivän sitaatti ja lainaus

Viisaus ei tule vanhoista kirjoista.

Sanoi yksi Satakuntalainen. Alla Turun Kaupunginkirjaston vanha rakennus ohuessa usvassa. Tätäkin Turun laitosta ollaan kutistamassa Porin uraa-uurtavan mallin mukaisesti; pitää jostakin pihistää rahaa Uljaalle Kulttuuripääkaupungille.



Päivän lainaus:

Paratiisin avain

Sinun ristisi tuli minulle avaimeksi,
joka on avannut paratiisin.
Ilon ja lohdun puutarhasta keräsin,
kannoin mukanani takaisin
paratiisin ruusuja, puhuvia kukkia,
joita levitetään tällä puolen Sinun juhlaasi varten.

Efraim

Täydellisyyden tie
Syyrialaisten mystikkojen opetuksia, suom. munkki Serafim
Ortodoksisen kulttuurikeskuksen julkaisuja3 2009

Miljoona ruusua Miina Äkkijyrkälle

Jotakin on pahasti vinossa meidän arvomaailmassamme kun kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä ja hänen skyyttönsä häädettiin tänään. Olisi hauska tietää mitä Uutelaan on nyt suunnitteilla?

Historiasta voimme katsoa että ei siitä kauan ole kun Suomessa luotiin paskaa pelloilla ja navetoissa. Siksi tämä Helsingin kaupungin päättäjien touhu onkin nousukasmaista, niin nousukasmaista! Te tunnette lannan hajun hienoissa saleissanne ja pelkäätte. Käytitte vielä häntä saadaksenne Design pääkaupunkiuden!

Siellä on koulu koivikossa

Totta vie siellä on koulu huurteisessa koivikossa. Olisi tilaa kirjoille, joita on kyllä liikaa. Kirjastoa voisi pienentää, karsimalla arvottomat pois. Arvottomat tässä tarkoittaa niitä kirjoja, joita ei kukaan enää jaksa edes avata, saati lukea. Tuntuu raaálta, mutta on järkevää. Kirjarovioita en suosittele kenellekään. Koulu huurteisessa koivikossa, tuntuu mukavalta: suden jälkiä ehkä pihassa ja valkoista lunta. Sepä olisi (ehkä) erakon toivepaikka.

Siellä hissuttelisin huopatöppösissä ja olisin kaukana kavalasta maailmasta. Minua on ruvennut jurppimaan ystävyyskäsite nykyään nettiaikakaudella. Facebook on kammottava, se merkitsee ystäväksi vaikka kenet jos satut menemään jonnekin. En ole mennyt facebookiin enkä suunnittele meneväni. Ystävä on minulle vanhan merkityksen ystävä, ei mikään yhden netti-yhteyden juttu.

Voisin maalata loppuun aloittamani ikonin. Ja voisin järjestää, todennäköisesti, illanistujaisia sinisessä salissa koko kylälle. Siellä olisi harvalukuinen, mutta laadukas naapurusto.

Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella!

Terveisiä Uudesta Seelannista

Kortin kuvan copyright: Nick Groves.
Kolme pingviiniä tuli kylään. Ystävämme runoilija Markus Jääskeläinen, joka asustelee nykyään Uudessa Seelannissa, uskoo postin toimivuuteen. Hän lähetti kortin osoitteella Turku, Finland. Perille tuli. Mahtaako hän potea kaukokaipuuta siellä kotona. Joskus muistelemme häntä hyvällä. Hän oli nykyisen työhuoneemme vuokralainen ja melkein perheenjäsen. Joskus meillä on ikävä häntä, sillä ystävät ovat vähenevä luonnonvara mitä vanhemmaksi tulee.

Anarkiaa ellei muu auta

Nuorten kirjallisuus on minulle tuntematon alue. Hyppäsin aikoinaan Mestaritontun seikkailuista suoraan aikuisille kirjoitettuihin kirjoihin. Tunnen muutaman nuorille kirjoittavan kirjailijan. On kuulemma olemassa tytöille suunnattuja kirjoja ja vastaavasti pojille suunnattuja kirjoja. Sitten on molemmille yhteisisti suunnattuja kirjoja. Nuorten kirjailija on näköjään nuorekas ja sala-auktoriteetti. Jotkut pukeutuvat vielä seitsemänkymmentä vuotiaina minihameeseen ja uskovat olevansa kolmekymppisiä, koska se on kirjailijan paras ikä. Kerran tapasin yhden "torin kulmalla", ehkä hän keräsi aineistoa. Keskiluokkaisen on vähän vaikea kirjoittaa alemmista säädyistä, joten olisi hyvä naamioitua ja mennä köyhien, luusereiden ja muuten selviytyvien sekaan. Luultavasti alaikäinen ilotyttö nai siellä henkensä edestä kuvainnollisesti, hän ei saa valita ja tarkkaan punnita elämänkumppaniaan, vielä vähemmän kumppanin tuloja. Sitäpaitsi he osaavat kyllä lukea, ja jopa kirjoittaakin omaa tekstiä, elämä vain on niin kipeän kovaa joillakin ettei siitä voi itse kirjoittaa. Nuorisokulttuuri nyt on nuorten aluetta, tarkoitan sitä kulttuuria jota nuoriso tuottaa itse. Virallinen yhteiskunnan nuorille rahoittama kulttuuri on eriasia. Olisin riemastunut jos vanhukset alkaisivat vallata nuorten tavoin taloja. Anarkiaa ellei muu auta!

Pyhät ja pahat

Viime päivinä on mediassa ollut vahvaa puhetta pahasta ja sen torjunnasta. Suomalainen mies on ollut tulilinjalla. Minusta me kaikki voisimme nostaa kädet pystyyn ja tunnustaa että olemme avuttomia pahuuden edessä ja että meillä ei ole kykyä, eikä taitoa ennakoida pahaa. Pahan käsitteleminen tuottaa myös vaikeuksia. Tästä lähtökohdasta rupeamme miettimään miksi minä en ole ryhtynyt pahoihin tekoihin suuremmassa mittakaavassa kuin arkeen kuuluva laillistettu ja hyväksytty väkivalta on. Luin taannoin Hesarista että Sellon tapaisia pahoja tekoja tekevät luuserit ja pelkurit. Vähenisikö maailmasta pahuus jos luuserit ja pelkurit eristettäisiin tai tapettaisiin? Epäilen ettei. Kuka tai mikä aiheuttaa luuseriutta ja pelkuruutta? Hesari voisi tutkia tätä seuraavassa jutussaan.

Ajatelkaamme massiivista pahaa johon kokonaiset kansakunnat alistetaan. Sellaiseen pahaan on helppo mennä mukaan; kollektiivinen pahuus on jotenkin hyväksyttävämpää kuin yksilön tai pienen ryhmän tekemä paha. Me sokeat menemme mukaan uskossa että olemme itse asiassa hyvällä asialla.

Suomalainen mies on ajettu ahtaalle pahan käsikassarana. Pitäisi perustaa Pelastakaa suomalainen mies-liike.

Ortodoksiseurakuntien laupiaat voisivat perustaa vainottujen jäseniensä turvayhdistyksen. Loputtomasti ei saisi ketään hitaasti tappaa ja kiduttaa. Pyhästä ei ole kovin pitkä matka pahaan, silloin kun joukkopsykoosi nostaa päätään ja seurakuntien inkvisiittorit ryhtyvät tositoimiin. Muita kirkkokuntia minä en tunne, joten mainitsin ortodoksit tuttuuden perusteella.

Hitaan elokuvan taika

Katsoin toistamiseen Klaus Härön Postia Pappi Jakobille elokuvan. Elokuva vangitsi alusta lähtien. Vähäeleinen, koruton ja kaunis elokuva, jossa musiikki oli osana elokuvan perusvirettä. Postia Pappi Jakobille oli, ainakin minulle, kuin rippi.

Aikoinaan opiskelin perusopintojen verran elokuvatiedettä. Sen jälkeen lopetin elokuvien selittämisen. Pidin jo silloin hitaasta elokuvasta ja pidän nytkin. En usko elokuvan oikean katsomisen taitoon. Elokuva on hyvä minulle, jos se koskettaa minun sisintäni.
Voi olla, että nykyään kiireeseen kasvaneella ihmiselle tulee epämukava olo hidasta elokuvaa katsoessa. Vähän sama kuin hälinän keskeltä joutuu erämaahan ja hiljaisuus ja lähes äänettömyys saa aikaan ahdistusta. Populaarikulttuurin ihannoinnin aikana on uskaliasta tunnustaa pitävänsä Tarkovskin tai tarkovskimaisista elokuvista ja vain itsesuojeluvaistoton tutkii niitä. Minulla on kokemusta tästä. Kaupungilla tuli vastaani kaksi henkilöä, professorin rouva, joka ihmetteli että olin saanut Tarkovski seminaarityöni läpi. Äänestä kuuli älyni kyseenalaistaminen. Toinen vanhempi mieskirjailija teki saman raaemmin. Hänen äänensä paljasti että olen paljon hänen ajatusmaailmansa alapuolella. "Saitko todella läpi gradusi?" Olisiko professorin pitänyt kysyä häneltä lupa kuka saa gradunsa läpi. toivottavasti se entinen dramaturgi saa kunnolla "turpiinsa". Tarkovski ei todellakaan ole populaari juttu.

Kuningas Talvi hallitsee nyt

Oikeutta Gatajeveille. Nimensä adressiin voi kirjoittaa ja vetoomuksen lukea adressi sivustolta. Luin itse vetoomuksen ja sydän oli kintaan peukalossa sen jälkeen.

Pakkanen kiristyy ja kuntoilu puuliiterin ja uunien välillä jatkuu. Luonto kurittaa kaikkia. Pojois-Afrikassakin saattaa pakkasta ilmetä ja siellä se olisi sensaatio. Paljonko ihmisiä on kuollut kylmään viime aikoina? Venäjän-Karjalassa voi olla joillakin todella kylmää. Norjassa polttoaine jäätyy kuulemma tankkeihin. Lunta on riittävästi, se hämmentää ihmisen arkea. Kuningas Talvi hallitsee nyt Euroopassamme.


Vaatemarkkinoilla on kysyntää villahousuista, alusvaatelämpökerrastoista, lämpimistä jalkineista ja muista kylmänestäjistä. Pikkuputiikin omistaja kertoi että nyt on tullut myyntiin lyhytjalkaisille naisille suunniteltuja lämpimiä sukkahousuja. Ihastui heti moisesta koska minä ja moni kanssasisareni emme ole kovin pitkäsäärisiä.

Eläinkunnan intellektuelli Kettu Repolainen

Kettu, Vulpes, vulpes, tarkoittaa alunperin nahkaa eli kaupankäynnin välinettä. Repo lieneekin ketun oikein nimi. Ketulla on oma tähdistö Joutsenen "siiven" alla, Delfiinin yläpuolella. Tähdistön poikki kulkee linnunrata. Kirkkain tähti on Anser.

Kettu pesii usein mäyrän hylkäämään pesään. Se voi kyllä kaivaa oman pesäkolonsa itsekin. Pesiä on useita ja muissa pesissä säilytetään muonavaroja. Pesä on labyrintin kaltainen ja tunnusomaista on pistävä haju. Kettu on, joko parisidonnainen, tai elää pienessä ryhmässä yhdessä. Kettu-uros huolehtii myös poiksistaan tuomalla ruokaa ja valvomalla niitä.

Kettu on sopeutuvainen ja nokkela eläin. Ketulla on suomalaisessa kansantarustossa viekkaan ja ovelan rooli, siis eläinmaailman intellektuelli. Ketulla on yleensä punaisenruskea tai syvänpunainen turkki. Häntä on komea ketun kokoon nähden. Aikoinaan revontulia selitettiin siten, että ne syntyvät ketun huiskiessa hännällään hankea.

Kettu syö pääasiallisesti jyrsijöitä vaanien näiden pesäaukoilla. Nykyään kettuja on nähty kaupungeissakin. Todiste ketun sosiaalisesta lahjakkuudesta.

Ahma on näätäeläin

Ahma, Gulo gulo, tunnetaan myös nimellä osma ja kamppi. Ahma on peto, jonka elämään vaikuttavat tuhoavasti tehometsänhoito ja perinteisen metsän luontaisen kasvuympäristön häirintä. Ahma on näätäeläimiin kuuluva peto. Se elää pohjoisessa ja Siperiassa. Lumen alle ahma rakentaa haarautuvien huoneistojen verkoston, jossa on monta ulostuloaukkoa. Sinne hän myös synnyttää pentunsa. Ahma ei tule asutuskeskuksiin tai ihmisen lähelle kuin pakosta.

Ylläolevan Ahman isompi kuva netistä

Ahma liikkuu laajalla alueella ja reviirin pito on ongelmallista. Se on raadonsyöjä ja joskus kaata myös poroja ja pieniä hirviä. Ahma on vihattu peto ainakin poronhoitoalueilla. Ahma on täysin rauhoitettu eläin. Minulla ei ole kokemuksia ahmasta, mutta jokin aika sitten ahma oli ollut puussa lapsuuden kotini pihassa ja hölkytellyt pihan halki naapurin rappusille. Lienee ollut hätä tai kova nälkä. Ahma ei ole ihmiselle vaarallinen eläin.

Ihmisen sukuinen karhu

Suomessa asuva ruskea karhu, ursus arctos, on suurin petoeläimemme. Karhua voisi luulla hitaaksi ja kömpelöksi, mutta sitä se ei ole. Karhu on nopealiikkeinen ja pystyy juoksemaan 60 km./h. Karhulla on asema suomalaisessa identiteetissä. Se on ollut muinoin palvottu eläin. Karhun metsästys on aina ollut pyhä rituaali joka huipentui peijaisiin. Nykyäänkin pidetään karhunpeijaisia. Jotakin outoa karhun kaadossa on sillä, kun ampuu karhun, menettää ampuja tilapäisesti voimansa. Suomalaisessakin mytologiassa karhulla on pyhä ja jopa pelätty merkitys. Hänen on uskottu laskeutuneen Otavan tähdistöstä maahan ja olevan ihmisen sukua. Tai ihminen lienee karhun sukua.

Tämän kuvan karhu on lainassa Wikipediasta.

Uroskarhu on kookkaampi kuin naaraskarhu. Karhut eivät muodosta laumaa, saati perhettä. Uroskarhu liikkuu yksin ja ainoastaan parittelee naaraan kanssa. Uroskarhu myös tappaa pentujaan jos saa tilaisuuden. Naaraskarhu synnyttää poikasensa pesään ja huolehtii niistä tarpeellisen ajan. Naaraskarhu puolustaa pentujaan ja luultavasti vain silloin on vaaraksi ihmiselle, mikäli tämä osuu liian lähelle poikasia. Karhun karkoittamiseksi on konsteja sillä mummoni kertoi, että kun naiset ja lapset olivat marjassa metsissä, piti karhulle pyllistää takapuolensa, jotta tämä lähtisi karkuun. Ehkä karhun uskottiin kokevan pyllistämisen alamaisen eleeksi. Minusta karhua ei pidä alistaa leperteleväksi nallukaksi sillä sitä se ei ole. Karhu on petoeläin ja ansaitsee arvoisensa elämän metsissämme. Karhut nukkuvat talviunta karhunpesässään. Naaras synnyttää poikasensa pesään ja häiriintyy, kuten kaikki karhut, jos hänen talviuntaan häiritään. Ilmastonmuutos on suuri uhka karhuille.

Karhu on kasvissyöjä, joka joskus kaataa hirven ja hautaa saaliinsa maahan. Karhu käy haaskalla. Karhu arvostaa hunajaa ja eksyy joskus mehiläispesille. Karhuntalja oli muinoin arvostettu seinäkoriste. Karhunnahkaturkista en ole kuullut. Porin Karhu -oluenkin valmistus on lopetettu muka kannattamattomana. Tuotti vain miljoonan voittoa. Vai miten se menikään.

Tänä päivänäkin lienee monen miehen unelma : Tapiolan vainiolla karhun kanssa painiin lyön. Ja maailma unholaan jääköön.

Viirusilmäinen susi

Susi, Canis lupus, on pedoistamme pelätyin, vihatuin ja väärinymmärretyin. Susi elää laumassa ja huolehtii jäsenistään, erityisesti lapsistaan. Vain laumanjohtajalla on oikeus paritella naaraiden kanssa. Pentuja syntyy yleensä neljä ja ne ovat sokeita ja avuttomia syntyessään. Suomessa elävä susi on lajitovereitaan hieman pienenpi. Susi kommunikoi ulvomalla, murisemalla ja vikisemällä. Susi ei ulvo erityisesti kuutamolla tai täyden kuun aikaan. Susi on lähes kaikkiruokainen. Ne metsästävät laumana systemaattisesti ja niillä on strategia. Susi ei käy yleensä ihmisen kimppuun ellei sillä ole hyvä syy tai vesikauhu. Susiturkit ovat olleet vallan symbooleja ja tavoiteltuja. Susikuva on ryöstetty Wikipediasta ilman lupaa.

Sudella on paikkansa kansanperinteessä, kertomuksissa, saduissa ja kauhutarinoissa. Sanonnat: susi lammasten vaatteissa ja ihminen on ihmiselle susi tai joutua hukkaan, ovat tuttuja. Varmasti kaikkein kuuluisin satu on Grimmin Puhahilkka . Susi ei kuitenkaan pyri ehdoin tahdoin ihmisen lähelle. Eikä susiemo imetä ihmislasta. Ei ainakaan ole varmaa tietoa tästä. Ihmissutta ei ole koskaan tavattu oikeasti. Susinaaras pystyy kehittämään kuitenkin valeraskaustiloja ja imettä lauman pentuja ja on siis tärkeä lauman hyvinvoinnille. Susi on innoittanut taiteilijoitakin. Sutta ei saa ampua ilman lupaa. Sutta muistuttavaa pehmolelua en ole nähnyt. Iso paha susi
on tunnettu piirrettyjen hahmo. Kansansatujen kettu on ovela ja viekas, karhu tyhmä ja vahva, mutta susi jää arvoitukseksi ainakin minulle. Ehkä hän on yksinäinen susi jota ei kukaan tunne.
Lapsena muistan ettemme pelänneet susia. Pohjois-Karjalassa oli totuttu elämään petojen kanssa. Turun seudulla ihmettelin aina fanaattista pelkoa jonka suden ilmestyminen sai aikaan. Karhu ei herätä sellaista paniikkia kuin susi. Karhu onkin myyttinen ja pyhä eläin suomalaisille.

Tupsukorvainen kissapeto

Ilves on minulle tuntematon kissapeto. Uteliaisuuteni heräsi kun omainen Pohjois-Karjalasta kertoi ilveksen hiippailevan pihapiirissä. Ehkä ilves on tullut taajamaan jänisten perässä. Ruoka liikuttaa petoja. Ilveksen tassunjäljet ovat kotikissan tapaiset, mutta suuremmat. Aikuinen ilves on lampaan kokoinen. Ilves syö jäniksiä ja itseään pienenpiä eläimiä. Ilves on kaunis tupsukorvainen peto, jonka soisi elävän metsässä arvolleen sopivaa elämää. Ilves on hankala kuvattavaksi. Lapsuudessani ilves oli harvinainen tai jopa uhanalainen peto. Koulussa opetettiin että ilveksiä on etupäässä Hämeessä.
Tässä tietoa ilveksestä, josta en kyllä tiedä juuri mitään. Siksi edellinen on luettelon omainen oletus. Tunteakseen ilveksen pitäisi mennä ilveksen nahkoihin ja se on mahdoton tehtävä. Jos haluaa kuvata ilveksen pitäisi olla koko ajan kamera valmiina vaanimassa. Tämä taas edellyttäisi elämää metsässä ja vaatisi kaikenlaisia varusteita ja suunnitelmia. Pohjois-Karjalassa paukkuvat pakkaset ja sataa kuulemma pakkaslunta joka on kevyttä kuin enkelilumi.

Turussa on -10 astetta pakkasta. Perheemme tekninen henkilö on onneton koska digitaalinen lämpömittari on rikki. Hän muistuttaa Muumipappaa Vaarallisessa juhannuksessa. Minulle riittää ulkomittari joka näyttää ulkolämpötilan. Ilmalämpöpumppu puhaltaa tehokkaasti ja saa kyllä myös aikaan vetoa. Kakluuni lämmittää suloisesti. Naapurihuoneisto on tyhjillään ja sen huomaa pakkasella. Ostaisin pois mutta mies Laitilan metsäkulmalta ei myy. Hänellä on varaa pitää asuntoa kylmillään. Hän on jo liian vanha ja sairas ajatellakseen asioita rationaalisesti.

Infokuvan lainasin Wikistä ilman lupaa.

Pihalla lepattaa kaksi kalpeaa kynttilää

Shaljapin laulaa radiossa. Kuuntelen häntä mieluummin kuin kirjallisuudentutkijoiden analyysia nykyrunoudesta. Anja Erämajan runot tuntuvat hyvinkin minulle sopivilta. Yliopistojen tutkijat ovat aina tuntuneet minusta vähäverisiltä ja heillä ei ole mielipidettä yhteiskunnastamme tai vallitsevista oloista. Yhä enenevässä määrin haluan olla rauhassa ja omissaoloissani. Yöllä näin unta että kaikki asiat ja tavarat olivat järjestyksessä. Tavallisesti unissani vallitsee kaaos. Naisrovasti, joka muistutti erästä naiskirjailijaa, kauppasi matkaikonia ja sanoi että me tarvitsemme sitä tulevaisuudessa. Vastasin että minulla on ikoneita riittävästi. Miksi minä ostaisin ikonin häneltä. Hän väitti minua kulmikkaaksi. Kas kun ei melkein rikolliseksi. Tässä kaupungissa on aina ollut vain yksi tapa sanoa ja ajatella ja toimia. Jatkoin matkaani ja vastaan tuli iloinen ja kaunis pastorimme joka hohti valoa. Hänen ilonsa tarttui minuunkin. Heräsin ja ajattelin että alkanut vuosi ja vuosikymmen ovat mahdollisuuksia täynnä. Kiinalaisessa horoskoopissa olen puhveli. Länsimaisessa taas vesimies. Hyvä yhdistelmä, sillä puhvelilla on jalat maassa ja luja tahto.

Pihalla lepattaa kaksi kalpeaa kynttilää pakkasessa. Jossakin kuuluu vaimeata kohinaa. Kaupunki elää

Uuden Vuoden Balladi

Ja kuu, ikävissään pilvikääreessään,
loi himmeän katseensa huoneeseen.
Pöytä on katettu kuudelle,
ja vain yksi tuoli on tyhjä.

Mieheni, ystäväni ja minä
otamme vastaan uutta vuotta.
Miksi käteni ovat kuin veressä,
miksi viini palaa kuin myrkky?

Isäntä kohottaa maljansa,
jäykästi, arvokkaasti:
"Juon aukeitten maittemme mullalle,
jossa me kaikki lepäämme."

Ja ystävä katsahti minuun,
muisti ties mitä ja huudahti:
"Ja minä juon hänen lauluilleen,
joissa me kaikki elämme!"

Mutta kolmas - hän lähti maailmasta
varhain ja mitään ymmärtämättä -
kuin ajatukseni lukien sanoi:
"Meidän on juotava hänelle,
joka ei ole kanssamme vielä."

1923 Anna Ahmatova, suom. M-L Mikkola