Nuoriso musisoi riehakkaasti isoisänsä ja isoisoisänsä 100-vuotispäivillä.
100-vuotta. 1917 Pietarissa oli levotonta, niin levotonta että oli palattava Suomeen viimeisellä junalla. Päivänsankarin isä oli Pietarin Suomen aseman vaakamies. Hän olisi voinut olla mahtava kokki ja ravintoloitsijakin, sillä hän loihti kuulemma ruuat. Erityisesti hän hallitsi venäläiset säilöntätavat. Äiti taas oli tasainen ja lempeä ja hoiti perheen talouskassan. Suurkaupunki vaihtui pieneen maaseutukaupunkiin Turkuun. Suomi itsenäistyi ja ajautui sisällissotaan. 100-vuotiseen elämään mahtuu 1900-luvun koko historia tai melkein. Hän muisti paljo, joskin aika ja tapahtuma eivät aina kohdanneet.
Anoppini pyysi ennen kuolemaansa että hänelle tuotaisiin kukkiva villiomenapuun oksa. Silloin ei ollut niiden aika. Hän muisti miehen joka oli tuonut hänelle sellaisen keväällä ennen sotaa. Elämä täynnä surua ja kaipausta ja vihaa. Asioista jotka olivat isompia kuin pieni ihminen pystyy käsittelemään. Anoppini oli Leon ensimmäinen vaimo. Anopin suku sekaantui ihan kaikkeen ja lopulta tuli katastrofi. Minusta perimmäinen syy oli rasismi ja muukalaisviha. Leon perheessä ei käytetty alkoholi juuri lainkaan ja lisäksi heillä oli uskonnollinen tausta.
Mutta suurin niistä on rakkaus.
No comments:
Post a Comment