Matelin kylät ja maisemat ovat muuttuneet, autioituneet ja vain sudet, karhut ja linnut pitävät joulun pitojaan. Lunta sataa, pakkasta ei pahemmin ole ollut ja Koiteessa on petollisen ohut jääkansi. Yksi pakolainen sanoi että Suomessa todella kävellään vetten päällä. Matelin äiti oli virolaisen pakolaisen jälkeläinen. 1700-luvulla Tohmajärvelle tuli pakolaisia Virosta, en tiedä miksi he tulivat. Jossakin Kantelettaren runossa Mateli runoilee: Mikä lie minussa nähty, kuka kumma keksittynä, Hän oli musta muodoltansa, siis tumma hiuksinen. Mikään ei ole muuttunut pakolaisuudessa sitten Matelin ajan. Me ihmiset olemme huonoja muuttumaan tässäkin asiassa.
Ilomantsilainen maisema ja tunnelma maisemassa on erityinen. Rajan myyttinen läheisyys ja kulttuurien kohtaamiset. Matelin aikana ei rajaa ollut ja laukkuryssät jakoivat tietoa Pietarin kautta tulleesta maailmanmesnosta Euroopassa. Yksi Shemeikka lahjoitti Matelille hienon ja kauniin pääliinan. Mateli ihaili ja aisti liinan tuoksua salaa kun oikein vaikeaksi kävi elämä.
Mateli oli erityislahjakkuus ajassa ja paikassa, jolle ei ollut oikein käyttöä sille. Naiset eivät pidä naiseta joka on selvästi lahjakaanpi erityisellä tavalla kuin muut. Eivät ne pidä vieläkään vaikka voisi luulla että maailma on avoin kaikille olla ja elää ja yrittää. Miehet taas palkäsivät Matelin parantajan taitoja ja epäsovinnaista käytöstä.
Nyt kylät ovat lähes autioita. Siniharmaa autius laskeutuu vaarojen ylle ja jossakin alakuloinen lintu laulaa keskitalven kajossa. Niin pitkin maailmaa ovat Matelin lapset.
No comments:
Post a Comment