On aika ripustaa olkitähti ikkunaan. Se on tehty kehitysvammaisten työtuvalla monta vuotta sitten. Itse olen täysi tumpelo noissa olkitöissä. Olen minimalisti koristeiden suhteen. Olin lapsi elävien kuusenkynttilöiden aikaan. Kynttilät sytytettiin vähän ennen kuin pukki tuli. Se oli julallista. Kerran näin kuusen jomka latvaan näytti syttyneen oikea taivaan tähden. Minusta se kuusi oli kaunis.
Äitini 92v. sanoi aamupäivällä kun soitin, istuvansa kiikkutuolissa ja katsovansa ikkunan takana olevaa valaistua kuusta. Hänelle on kuusen tuoksu on vaarallista. Siellä on lunta puolimetriä ja järvikin on jäässä. Ihmiset ympärillä vähenevät luonnollisen poistuman kautta. Kukaan ei aavista lähtönsä aikaa. Ei kukaan. Mieheni isän 100-vuotis päivillä ajattelin ettäsatavuotiaalla ei liene enää ikätovereita. Onneksi on sukua ettei yksinäisyys ahista.
Eilen kävelimme kaupungille. Emeriitus arkkipiispa käveli vastaan, ja minä hymyilin kauniisti madonnanhymyäni. Hänen käyntinsä on kevyt ja nopsa. Ajattelin että hän on hyvin viisas ihminen.
Konevitsan luostarin pääkirkon pienoismalli ikkunassa. Sisällä palaa kynttilä vaikka ei näykkään kuvassa. Alla tallilyhty jouluviikon mustassa illassa. Lämmintä +3 astetta. Kosteaa ja aamulla luultavasti sumua.
No comments:
Post a Comment