Turun ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalilla on nähtävillä ikonimaalauskerhojen kevätnäyttely. Ikonin perimmäinen tarkoitus on olla rukouksen välineenä. Kaikki muu toiminta sen ympärillä on maallistunutta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että ikoni ei saisi olla kaunis ja kullattu.
Katselin ikoneita ja sitten tapahtui jotakin ihmeellistä: äärimmäisenä ulko-oven
tuntumassa pieni Sarovilainen kävelee keveästi, lempeä ilme kasvoillaan. En ollut ainoa, joka viipyi tämän ikonin ääressä. Yleensä ottaen ikonit olivat kauniita ja hyvintehtyjä. Näyttely on suljettu tänä viikoloppuna.
Kävin myös katsomassa piispa Arsenin ja Janne Myllysen yhteisnäyttelyn. Se on vastakohtaisuuksien näyttely. Arsenin väreiltään kirkkaat ja puhtaat ja harmoniset, perinteiset ikonit käyvät dialogia Myllysen todellisten sotakuvien kanssa. Myllysen värit ovat sameita, nuhruisia ja todellisia ja aikaamme sopivia. Arsenin TANSSIJA on mielestäni humoristisin maalaus aikoihin. Tanssija ei ole mies, ei nainen, vaan jotakin muuta. Itse ajattelin hänen olevan enkelihahmon. Tanssijan jalat herättävät katsojissa kummastusta. Lättäjalka hän ei ole, sillä holvi on korkea. Myllynen voisi olla satiirikko ajassamme, sillä hänen George Voittajansa on hyvin Gogolmainen hahmo. Jos olisin kliseemäinen ja sanoisin että hengellinen ja aineellinen kohtaavat tässä näyttelyssä, olisin kapea-alainen katsoja.
Näyttelypaikka: Galleria Nefret, Turku, Eerikinkatu 4.
Thursday, March 27, 2008
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Niin, siellähän oli kaksi ammattitaitoista pappia,joista toinen
herätti erityisesti liikutusta.
Post a Comment