Harmaan keskelle tuli valo

Lonttisissa on liikennekasvattaja - mummoja. Kolmas kerta vähälle aikaan liikennevaloissa kolme eri mummoa on rähissyt jalankulkijoille. Pitää kävellä niin ettei ole pyöräilijöiden tiellä. Yhtään pyöräilijää ei näkynyt missään. Rouva on ihan teinin näköinen takaa päin. En halua olla "teinitakaapäin." Hän oli luullut minua teiniksi ja rupesi kasvattamaan.


Kävin kirjastossa. Löysin Jyrki Pellisen Kirjeitä Osip ja Nadezda Mandeltamille. Pellinen on runoilija jollaiseksi minä runoilijan käsitän. Otava lakkasi kauan sitten julkaisemasta hänen runojaan. Oikea runoilija ei tarvitse suuren kustantamon siunausta ollakseen runoilija. Tuli mieleen eräs teatteriohjaaja joka selasi ihastuneena erästä runokirjaa ja sitten pettyneenä jätti ostamatta huomattuaan sen omakustanteeksi. Ehkä hänellä on kultainen kirjahylly.

Runoilija Armas Mishinen hautajaisista on kohta viikko. Jotkut kuolleet koskettavat kuoltuaankin syvemmin. Hänen runojaan on sävellettykin ja hetken ajattelin muistomatinean pitoa. Ehkä se ei ole minun asiani. Armas oli Pohjois-karjalan kirjailijoiden, Ukrin, kunniajäsen. Hänestä on Ukrin viimeisessä Ukkosessa Veikko Huotarisen tekemä hieno muistokirjoitus.

Tänään harmaan keskelle tuli valo.