"Vienanmerellä, jossa yöt ovat poissa puoli vuotta, Iso Solovetskin saari kohottaa vedestä valkeat kirkkonsa, joita ympäröivät kiveen iskostuneesta jäkälästä ruosteenpunaiset, järkäleistä rakennetut kremlin muurit, ja tuon kremlin yläpuolella liitelevät ja kirkuvat kaiken aikaan Solovetskin harmaanvalkoiset lokit."
Aleksandr Solzenitsyn
Solovetskin luonto ja eläimistö oli varmaankin erilainen kun perustaja munkit saapuivat saarelle. Järkevintä luulisi olevan ollut saapua keväällä, jo siksikin että munkkien piti omin käsin rakentaa ensimmäiset asumuksensa. Meressä oli kalaa ja varsin pian he keksivät miten saadaan suolaa merivedestä keittämällä. Valkoiset maitovalaat vaelsivat jäämereen juhannuksen mentyä heinäkuun puoliväliin. Yöttömän yön valo oli varmasti totuttelua vaativa kokemus ja luultavasti myös kaamos oli opittava elämään.
Varmasti myös karhut, sudet ja muut pedot, puhumattakaan ihmisistä, laittoi munkit rukoilemaan kirves toisessa kädessä. Munkit olivat tunkeutujia alueelle jossa oli luonnonuskoista alkuperäisväestöä. Munkit toisaalta pakenivat maailmanääriin vainoja tai tsaarin lähettäminä maaperän kartoittajina, Tsaari oli kiinnostunut laajenemisesta pohjoiseenkin. Oli yleisesti tiedossa Solovetskin alueen luonnonrikkaudet. Edellisissä kirjoituksissa on ainaistoa näistä toimista.
Ilmastollisesti Solovetski on talvella karun kylmä, jäistä ja lumista, ja mereltä puhaltava viima lienee hyytävää. Jää oli silta mantereelle hyvässä ja pahassa. Kesällä voi lämpötila kohota helteiseksi, sadetta saadaan kohtalaisesti.
Solovetskin historia ja kulttuurihistoria on kiehtovan mielenkiintoista.
Neuvostoliiton alun uudelleenkasvatus-ja keskitysleiriltä karkasi 200 henkilöä Suomeen. Millä tavalla tai kenen avustamana. Rupesin ihmettelemään tätäkin muiden outojen tapahtumien ohessa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment