Thursday, September 28, 2017

Arjen kauhua ja pahaa, todellista kauhua

Olimme kerran, kauan sitten, kylässä erään tutkijan luonaä. Hän teki väitöskirjaa aseteollisuuteen liittyvästä aiheesta. Hänellä oli revolveri kädessä ja hän ojensi sitä minulle katsottavaksi. Haistoin aseen hajun ja tunsin siitä huokuvan vallan. Tunsin primitiivistä kauhua. Jotkut ihmiset kuulemma kiihottuvat aseiden parissa, minä en. Tutkija selitti että ase ei ole ladattu, ja laittoi piipun ohimolleen. Sanoin että:" oletko koskaan kuullut yhdestä unohtuneesta luodista?" En tavannut häntä enää koskaan. En tiedä valmistuiko väitöskirja vai ei.

Toisen kerran Turun keskusta oli täynnä satilasparaati-kalustoa ja sotilaita, joskus 1980-luvulla, ilma oli täynnä lyijyn tuksua ja raskautta. Pyöräilin pitemmän lenkin kotiin päästäkseni. En ole niitä ihmisiä jotka menevät paraateja katsomaan. En myöskään innostu minkään laisista sodista. Arjen kauhu riittää minulle hyvin.

Kerran yksi ihminen kertoi minulle siitä miksi hän oli ollut jo nuoresta lähtien työhullu eli elättänyt itsensä melkein lapsesta saakka itse. Hän oli syntynyt väärään perheeseen, väärään aikaan ja oli äidilleen pelkkä riesa, isästä ei saanut edes puhua. Kun hän oli kuusivuotias lähetettiin hänet isöäidin luo, maalle pois jaloista. Hänen vanhin veljensä, josta myöhemmin tuli vapaan suunnan pastori, haukkui häntä loiseksi. Keskimmäinen veli yritti tappaa hänet ainakin kaksi kertaa lyömällä kivellä päähän ja jättämällä hänen päänsä oven väliin. Hän ei kuollut. Hän säilyi täyspäisenä mummonsa luona maalla. Kuusitoista vuotiaana hän lähti merille. Hänen äitinsä ei pitänyt hänestä ja näytti sen selvästi. Hän on ollut itsellinen ja maksanut laskunsa ja menonsa itse. Läheisissä suhteissa on kyllä ongelmia, en ihmetellyt miksi. Hänen äidillään oli viisi lasta. vanhinta poikaansa hän rakasti, muita hän vihasi tasapuolisesti ja nuorimman tyttärensä hän teki "hulluksi" ihan piruuttaan. Tytär oli syntynyt vaikka hän ei ollut halunnut häntä.

Kaiken kauhun keskellä katselin vielä eräänä iltana Isis taistelijoiden arkielämää-dokumenttia. Jo kolmas jakso ja lisää luvassa ensi viikolla. Siinä kyllä tapettiin raaásti naisia ja lapsia ja omia uskossa hairahtaneita. Ei pidä sekottaa isiläisiä ja hädässä olevia maahanmuuttajia. Kaikki, tai monikaan maahanmuuttaja tai turvapaikanhakija ei ole isisläinen.

Turussa lämmintä, sumuista ja luultavasti aurinkoista.





No comments: