"Lapsuudessani ahneus oli kuolemansynti. Anteliaisuus oli korkea hyve. Nyt näyttää olevan päivastoin." Henning Mankell.
Tuohon voisi lisätä huomiona että armo ja armeliaisuus ovat käyneet tuntemattomiksi.
Tänään satoi vettä kaatamalla ja salaatin taimet kelluivat ruukussa. Pihallamme koikkelehtii mustarastaita. Ne ovat käyneet hämmästyttävän tutuiksi ja pelottomiksi. Heidän laulunsa on kaunista korvalle.
Joka tunti tuli uutisia poliittisesta trilleristä maassamme. Sen käänteet olivat hurjat. Luulen ettei mikään muutu, kaikki jatkuu ennallaan. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Leipäjonoissa ei ole onnellisia ihmisiä, nälkä ei ole katoava luonnonvara.
Lankkupolku oli sateesta liukas. Joki näytti täyttyvän vedestä. Eilen joesta nostettiin kuollut henkilö iltapäivällä. Joessa tapahtuu. Jotkut juovat kaljaa sateessa silmissään kaipaus.
Pitäisi pakata laukku. Miksiköhän tapaan jättää pakkaamiset aina viimetinkaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment