Joki oli kaakaon värinen tänään. Täysin liikkumaton ja vaaleanruskea. En ehtinyt ottaa kuvaa, se muuttui harmaaksi auringon mentyä pilveen. Torilla joimme kahvia entisen Tyäväen osuuskunnan kahvilassa. Voi olla että sitä ei enää ole mikäli savimonttu kaivetaan esiin.
Katselimme Ruotsalaista teatteritaloa ja sehän jo valmiiksi kallistunut Hansan puoleisesta osasta. Miten lienee laita Turun Vanun talossa. Ortodoksisella kirkolla pitäisi olla sopimus paalutuksessta, jonka maksaa joku taho. Toivon että sopimus on kirjallinen, ei suullinen. ortodoksinen kirkko on Autonimian ajan rakennuksia ja toivon ettei sille käy huonosti. Turussa ei rakenneta kalliolle sanoi Ambrosius kerran käydessään pitämässä tarkastusta seurakunnassa. Tarkoittiko hän kirkkoa vai kaupunkia, en tiedä. Minä en kuulu näihin seurakunnan intellektuelleihin, joita Ambrosius penäsi kahvipöytäänsä, olen seurakuntapakolainen. En pidä rajoittuneista ja omahyväisistä Kristityistä. Wiklund lahjoitti jokunen vuosi sitten pääsiäismunan seurakunnalle, Nikea lahjoitti sille jalustan. Jokaisena pääsiäisenä muna on avattuna kunniapaikalla seurakuntasalilla. Muna kätkee salaisuuden. Mikä on tämän munan salaisuus.
Ihmettelen millaiseksi kaupungin keskustan kaupunkikuva muuttuu kun kaikki pääkadut ovat toriparkin kulkuaukkoja. Alkaa tuntua suurelta puhallukselta koko toriparkki.
Aurinko lävötti kuumana. Nyt on jo viilentynyt huomattavasti. Näimme erään runoilijan jolla oli uusi vedenkeitin kassissaan. Eräs berliinissä asuva runoilija väitti että joku taiteilija oli keittänyt soppaa hänen kalliissa vadenkeittäjässään. Tämä ei ollut menossa Berliinin residenssiin. Taiteilijat ovat luovia persoonia.
Orava hyppeli yrttimaassani ja kaatoi saviruukun.
No comments:
Post a Comment