Juhannus 3

En usko että tulee kauhea katastrofi, vaikka Englanti erosikin EU:sta. Pitkällä aikavälillä se voi jotakin aiheuttaa ehkä meilläkin. Olen elänyt sodanjälkeisestä 1950-luvun köyhyydestä rauhan ja hyvinvoinnin aikaa. En usko näitä pelkoskenaarioita.

Tihuuttaa vettä. Välillä paistaa aurinko. Pyöräilin Nummenpalla ja tulomatkalla näin Helsingin junan. Oikeasti minun piti olla rautatiesillalla huiskuttamassa kun yksi hyvinkin tuttu meni Helsinkiin. Laskin väärin nopeuteni. En ole vieläkään saanut aikaiseksi korjauttaa pyöräni jarruja, takarengas jumittuu. Pyörä on tanskalainen kaupunkipyörä, se on keltainen ja sen nimi on Onni. Naapurin koiran nimi on myös onni. Häntä ei saa huomata, muuten hän haukkuu ja uhoaa, ja se ei ole omistajalle mieleen. Onni on pieni, musta ja mustasilmäinen. Hän tappaa rotan jos näkee ja saa kiinne.(Turussa pitää eläimiä puhutella hän muodossa)

Uhtuan matkaa odotan uteliaana. Maisemat lienevät mainiot ja Petrun-päivän praasniekka on ohjelmassa. Se pidetään kirkon pihalla kuulemma. Pitää muistaa huivi ja hame, muuten olen retkiasussa. Tämän matkan luxusta on aivan muu kuin viisi tähteä.

Äiti (91v.) soitti ja kertoi taittaneensa saunavastat ensi talveksi. Kesä on aikaisessa kaikella tapaa tänä vuonna.

Kummallista, ainoa kokkojuhla jonka muista kunnolla lapsuudestani on kylän yhteinen kokkojuhla Ruotinniemen rannassa joskus 1950-luvulla. Kokko ei oikein syttynyt ja Olli, mummon vanhin veli, sieppasi bensapullon veneestä ja ruiskautti kokkoon. Joku huusi että " Polttaa halavattu ihtesä!" Kokko leimahti, ihmisvahinkoja ei tullut. Taisi olla viimeinen juhannus siellä, sillä koko kylä hajosi voimalaitos Pamilon toimien myötä. Kaikki pitkät hiekkarannat tuhoutuivat, tai ainakin melkein kaikki.

Hyvää keskikesän juhlaa!