Ortodoksit ovat nyt keskipääsiäisessä, pitäisi sanoa me ortodoksit, mutta ei oikein huvita. Mietin yksilöä tästä näkökulmasta. Ajan oloon kaikki yhteisöt ja instituutiot käyvät sietämättömiksi elää.
Sitten on nämä eurovaalit ja äänestän. Äänestän, ketä äänestän. En nyt juuri tiedä ketä. Tai tiedän muutaman; valinnan vaikeus on pahasta tässä asiassa.
Seurakuntamme on saanut rahaa kappelin alttaritaulun korjaamiseen. Toivon restauroijalta ammattitaitoa sillä se maalaus on pahasti rapistunut. Meidän Herramme kuva on varissut pahasti hilseenä lattialle. Totesin tuon jo kahdeksan vuotta sitten, mutta ehkä nyt oli todellinen asiantuntija asialla koska rahaa löytyi. Hyvä että löytyi. Rahaa tuli myös kirkon korjaukseen, tosin niin pieni summa ettei sillä paaluteta. Nämä asiat eivät minulle kuulu enää, jos ne nyt ovat koskaan kuuluneetkaan.
Anna Ahmatovan juhlaseminaari on perjantaina klo 9.30-12.30 kaupungin kirjastossa tieto-osastolla. Anna Ahmatova on ja oli runoilija. Hän oli vapaa sielu ja sai kärsiä paljon. Hänen kärsimyksensä oli erilaista kuin Dostojevskin. Hänet pidettiin hengissä, mutta läheiset ihmiset vangittiin, karkotettiin ja tapettiin. Aika oli myös erilainen 1900-luvun Neuvostoliitossa. Elettiin suurten mullistusten aikaa taiteessa, runoudessa ja musiikissa. Yhteiskunta eli omaa murrostaan; ensimmäinen maailmansota, keisarivallan romahtaminen, sisällissota ja vallankumous. Stalinin aika ja terrori.
Hän oli myös patriootti sielultaan. Hän oli runoilija, äiti, ja patriootti. Äitinä oleminen tekee naisesta erityisen haavoittuvan. En ollenkaan vähättele Dostojevskin kärsimystä. Se vain oli laadultaan toisenlaista. Häntä korostetaan ortodoksisuudessa enemmän kuin Ahmatovia. En myöskään tiedä mikä oli Ahmatovin suhde ortodoksisuuteen
No comments:
Post a Comment