Aamulla satoi kun kävelimme "rottapolkua" kirjastoon Anna Ahmatova - juhlaseminaariin. Mietin että: Sataako usein Anna Ahmatovan haudalle? Sade on pyhää ja siunaavaa ja uutta luovaa. Anna Ahmatova oli eksistentialistinen käsitys rakkauteen: rakkaus, uusi ajattelutapa, runoilijan rakkaus. Eksistentiaalinen laulu ei sammuta sielunpaloa, mikä taas luo runoa.
Sanoi Marja-Leena Mikkola esitelmänsä aluksi.
Minulle Anna Ahmatova on Venäjän 1900-luvun monumentti positiivisessa mielessä. Suhteutan tämän Venäjän 1900-luvun historiaan. Anna Ahmatova oli tietoinen omasta runoilijan laadustaan ja hän käyttätyi kuin kuningatar tilanteessa kuin tilanteessa. Hän rakensi tietoisesti omaa julkista runoilijakuvaansa; se oli keino pahuutta vastaan.
Kun runoilija kääntää toisen runoilijan runoutta, siitä syntyy useimmiten taidetta. Kun tiedeihminen kääntää runoutta niin siitä voi tulla mehutonta siksi että hän ei tunnista runouden laatua ja syvyyttä. Ajattalin kahvipöytäkeskustelua eräässä ortodoksisessa seurakunnassa jossa tiedeihmiset keskustelevat venäläisyydestä ja runoudesta. Siinä voi päällimmäiseksi jäädä kuva vanhuksesta rasvainen nuttura niskassa. Ja tuolla kuvalla ei ole mitään tekemista kun puhutaan suuresta runoilijasta. Anna Ahmatova sai Oxfordin yliopiston kunniatohtorin arvon 1965, vuosi ennen kuolemaansa.
Totalitaarisen vallan vinoutumat olivat osa Anna Ahmatovin arkea ja elämää. Tätä ei kerrottu seminaarissa; löysin sen ihan itse jostakin elämäkerrasta.
Kerran tapahtui että Anna Ahmatova oli kutsuttu kunniavieraaksi moskovalaiseen juhlaan. Kun hän saapui saliin, nousivat ihmiset seisomaan. Paikalla oli myös eräs Stalin, joka tajusi kyllä kenestä pidettiin ja ketä kunnioitettiin. Runoilijoita ja runoja rakastetaan erityisesti Venjällä. Jopa henkensä kaupalla.
Yleisö oli innolla mukana. Kysymyksiä oli kohtalaisesti ja vastaukset perusteellisia. Eräs rouva kertoi Tapaamisesta Ilja Ehrenburgin kanssa Pietarissa. Anna Ahmatovalla lienee ollut säpinää hänen kanssaa. Rouvan mies oli silloin Vankimielisairaalan ylilääkäri. Kun Ilja E. kuuli tämän hän kauhistui koska Neuvostoliitossa psykiatrit tiesivät runoilijoille pahaa eli passitusta hourulaan ilman syytä. Runoja kirjoittava psykiatri oli outoa neukkulassa. He saivat luvan ottaa kuvan Ilja E:stä mutta pian he huomasivat että kamerasta puuttui filmirulla.
Pietarilainen tohtori ja ansioitunut Anna Ahmatovan tutkija Natalia Kraineva oli tullut Turkuun mukanaan näyttely joka on pitkän työn tulos. Informaatikko Taina Ratia oli ollut mukana näyttelyn kokoamisprosessissa.
Kiitos heille siitä.
Anna Ahmatova poltti käsikirjoituksiaan ja kirjoittaessaan lisäsi myöhemmin säkeitä. Tästä johtuen ei ihan varmasti tiedetä ovatko säkeet juuri siitä runosta. Anna Ahmatova ei halunnut runojaan aikajärjestykseen.
Seminaari syvensi Anna Ahmatovin runouden ja elämän ymmärtämistä. Ne, jotka lukevat hänen runojaan alkukielellä, saavat niistä varmasti paljon. Kiitos Marja-Leena Mikkolalle hienoista suomennoksista. Jäämme odottamaan Maria Tsvetajevan runojen käännöksiä
No comments:
Post a Comment