Painostavan kostea sää. Paita nihkeytyy selkään, onneksi pyöräillessä ilmavirta viilentää. Sitten satoi hieman, mutta ei häiritsevästi. Silti väkeä oli paljon. Operaatio Ruokakassi oli jakamassa soppaa ja Mikaelin kirkkoherra Jouni Lehikoinen kätteli ja jutteli kaikkien niiden kanssa, jotka halusivat tulla kätellyiksi ja oli puhuttavaa. Joku kysyi että:
Onko tuo joku politiikko? No ei ole, ihmisiä voi kätellä muutenkin ja lausua rohkaisevia ja ystävällisiä sanoja.
.
Operaatio Ruokakassi on tarpeellinen: tästä olemme varmaankin kaikki samaa mieltä. Toivottavasti toiminta saa jatkua edelleenkin, sillä tarvetta on entistä enemmän.
Samaa eettistä linjaa edustaa Turun Kylätalo, joka on kaikille avoin kohtaamispaikka Pakkarinkati 1:ssä. Siellä voi nauttia kupin teetä, istahtaa hetkeksi, löytää kirjan tai ystävän, tai molemmat. Arkisin sielllä toimii Kahvila, myymälä ja hiljainen työskentelytila. Viikonloppuisin on paikka varattu järjestöille. Sitten kerran kuussa on Kylätalopäivät.
Rouvat syövät soppaa entisen Työväen Säästöpankin katutasoaskelmalla. Taustalla ei suinkaan veisattu virsiä, vaan bändi soitti ja lauloi jotakin hyvin turkulaista musiikkia. Minkä ihmeen takia turkulaiset antavat itsestään töykeän kuvan? Jotenkin luontainen ystävällinen kontakti on mahdoton. Turkulainen perheenjäsen tokaisi että antavat itsestään todellisen kuvan. He ovat töykeitä. Kuvan rouvat eivät ole töykeitä.
Koirat kuuluvat portsalaiseen katukuvaan. Tällä koiralla oli hauska ilmme monta kertaa.
Olen jo ennenkin kaivannut Portsan katumarkkinoille taidetapahtumia. Sirkustaiteilijoita, lauluryhmiä ja teatteria. Vaikka tietysti katumarkkinat ovat rahankeruuta ja kirppismyyntiä, kuten joku mainitsikin, voisi tapahtumaa kehittää esimerkiksi Portsan eri vuosikymmeniltä tai jopa vuosisadalta olevilla teemoilla.
No comments:
Post a Comment