Hän laskeutuu alas joenpenkalta tielle. Rovasti ja hänen miehensä kävelevät käsikynkkää vastaan. Hän huomaa silmäkulmastaan; liian myöhään. Nyt ei ole pakotietä. Hän oli jo huomannut rovastin pahansuovan ilmeen ja supinan, ennen kuin tämä korjasi naamansa sopivaksi ja maireasti toivotti hyvää päivää. Hän muistin heti tämän matroonan ja hänen ystävättärensä pohtimassa ulkonäköäni. Olin kuulemma kulmikas ja ruma. Rovasti itse oli turvonnut ja harmaantunut ja hänen ystävättärensä oli pitkänlinjan natkuttaja ja kaunailija. Hänen mielensä teki kampata rovasti jokeen ja sitten käveellä tiehensä, mutta pahaksi onneksi ruustinna oli mukana.
Toivon mielessäni hometta huoneisiin ja sanon ääneen että piispan tekemiset eivät kuulu minulle. Luterilaisilla ei ole sovintosunnuntaita. Heille sovinto tarkoittaa hyvää käytöstä ja teeskentelyä.
Sovintosunnuntai on huomenna. Oikeauskoiset ortodoksit menevät illalla kirkkoon teeskentelemään sopua. Olin kerran sellaisessa tilaisuudessa ja oksensin pois päästyäni. Siitä lähtien olen jättänyt väliin tämän rituaalin. Nyt olen jättänyt väliin lähes kaiken.
On huomattavasti helponpi hengittää. On Suuren paaston aika.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment