Minä en halua puolikasta. Anna minulle kokonainen maa ja taivas...

Vaikka seuraankin ehkä paholaisen jälkiä, olen sinun lapsesi, Jumala. Rakastan sinua ja tunnen iloa, jota ilman maailma ei voi seisoa ja olla olemassa.

Dostojevski, Karamazovin veljekset, 126

Seurakuntamme on huomattavasti puhdistunut kun olemme häätäneet "pultsarit" pois. Näin totesi jokin aika sitten eräs hyvin hurskas seurakuntalainen.

Asiaa varmasti auttaa se että nykyään ovemme ovat lukitut ja summeri kertoo kenelle avataan. Enää eivät rastatukat ja muut, haisevat, juopot pääse leipää kerjäämään. (Jos Jeesus ilmestyisi ovelle, häntä ei päästettäisi sisälle)

Ja häädettyjä on kyllä muitakin; vapaaehtoisesti lähteneitä. On ollut "lutherilainen puhdistus" näämmä sanoi kanssa kulkija.

Minä vastasin: Kuule sie, myö ei viihytä tässä seurakunnassa jos tääl on kaik saman sorttisii. Myö etsitään toiset meinigit välleen.


Strandellin talolle kävelimme ja aloin laulaa Jevtusenkoa Minä en tahdo puolikasta, anna minulle kokonainen maa ja taivas....Sinua en suostu jakamaan. Ajattelin mielessäni uutta kaupungin hallitusta ja sen kokoonpanoa ja tuli kylmä. Mikäli kaupunkeja johdetaan pelkästään liiketaloudellisin perustein se kostautuu ajan oloon. Sivuuttamalla kulttuurihistorialliset ja henkiset arvot päästöksen teossa saadaan aikaan puolinaista ja rumaa.

Seuraavaksi siirryimme Portsan suunnalle. Se on sitten toisen jutun aihe.