Eilen osuin Turun kaupungin kirjaston studioon kuulemaan ja näkemään kolmen palkitun, Anneli Kannon, Kirsti Ellilän ja Salla Simukan puhetta. Kaksi koululuokkaakin oli tullut varta vasten paikalle.
Nuoria kuulemma kiinnostaa että tuleeko kirjailijasta kuuluisa, siis julkkis. Ei välttämättä, tai läheskään aina tule. Toinen kiinnostava kysymys on että tuleeko kirjailijasta rikas? Ei kaikista tule edes kirjailiuudella toimeentulevaa, saati rikasta. Pitää ruveta muihin hommiin tullakseen rikkaiseksi ja tai kuuluisaksi. Lakimies voisi olla hyvä rahasampo jos sitä haluaa.
Kirjallisuuspalkintoja on kyllä ja joillekin asiaan vihkiytymättömälle saattaa tulla vääristynyt kuva palkituista kirjailijoista tai palkitsemattomista kirjailijoista.
Minusta kirjallisuuspalkintoja voisi olla enemmänkin. Haluan Runo-Finlandia-palkinnon, lastenkirja-Finlandian, nuortenkirja-Finlandian ja tunnustuspalkinto-Finlandian rikkaille ja kuuluisille kirjailijoille käytäntöön ja jaettavaksi.
Miksi tässä nyt taas rahasta puhutaan tai palkitsemisesta? Siksi että kaikille kirjailijoille ei ole jokapäiväinen leipä itsestäänselvyys. Miksi sitten pitää kirjoittaa kirjoja jos sillä ei edes elä? Anneli Kanto epäili että marsilaiset ovat ehkä kaapanneet hänet ja asentaneet mikrosirun päähän että hän kirjoittaisi. Muuten on vaikea selittää tätä kirjailijuutta.
Tietysti palkitseminen edes auttaa kirjan myyntiä, sillä uutisointi vaikuttaa aikuisiin ja sitä kautta lasten kirjalahjaostoihin.
Kirsti Ellilä on Satakuntalainen humoristi; aina ei tiedä onko hän ahistunut, vaiko humoristinen. Esiintyä hän kyllä osaa. Kuten muutkin esiintyjät. Salla Simukka puhui nuoruuden innolla.
Palkituista kirjoista en tiedä mitään, sillä en ole lukenut niitä. Lisäksi olin unohtanut kamerani toisen repun taskuun, joten kuvia ei ole. Joen jäältä liitetyt kuvat olkoot sijaisina.
No comments:
Post a Comment