Jos taas kaikki jättävät sinut ja karkottavat sinut väkisin pois, niin yksin jäätyäsi lankea maahan ja suutele sitä, kostuta se kyynelilläsi, ja maa on tuova hedelmän kyynelistäsi, vaikka sinua ei kukaan olisikaan nähnyt eikä sinua kukaan olisi kuullut yksinäisyydessäsi. Usko loppuun asti vaikki kävisi niinkin, että kaikki maanpäällä joutuisivat viettelyksiin ja vain sinä yksin jäisit uskolliseksi: tuo silloinkin uhrisi ja ylistä Jumalaa, sinä ainoa jäljelle jäänyt.
Starets Zosima, Karamazovin veljekset, 177
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment