Kävelin, tai paremminkin loikin vesilätäköiden yli Tuomikorkon torilla. Kaukaa näin vastaani kävelevän jollakin tavalla hyvin tutun parin. Tunnistin heidät ja aloin hykerrellä. He eivät tunnistaneet minua, joten huikkasin Hyvää päivää! Ehdin mennä pari askelta ohi kun vanha herra pysähtyi ja kääntyi.
Oli sanoin kuvaamaton hetki. Aloimme puhua kuin olisimme eilen nähneet. Todellisuudessa oli siitä vierähtänyt yli kymmenen vuotta jo. He olivat menossa Helsinkiin Kalevalan päivän juhlaan kutsuttuina. Minä olin matkalla postiin. He olivat tulleet Petroskoista Turkuun tervehtimään lapsiaan, lapsenlapsiaan ja lapsenlapsenlapsiaan.
Ehkä tapaamme taas joskus. Tämän vanhan runoilijan ja Kalevalan kääntäjän kanssa olen aina samalla aaltopituudella. Hänen suloinen vaimonsa on vanhentunut kauniisti. Hän on kirjoittanut lapsille karjalan kielellä.
He olivat Olga ja Armas Mishin. Olin niin tohkeissani etten ottanut kuvaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment