Itse kullakin oli Karamazovilaiset tunnelmat viime syksynä kun igumeni Sergei siirrettiin syrjää. Kalle Holmberg puhui intenssiivisesti ja mukaansa temmaten painavaa asiaa. Ajattelen itsekseni että ovatko taiteilijat ja kirjailijat pelastusretkellä Valamossa. Mietin että ovatko Valamon ongelmat taloudellisia, vai hengellisiä, vai molempia. Pelastaako taide luostarin?
Mietin omiani aina välillä. Kalle Holmberg on aina herättänyt minussa kunnioitusta ja pelkoa. Hän on niin kertakaikkisen vahva.
Dostojevskin tuotanto on minullekin tuttua mutta aina luettuani hänen tekstejään olen "noviisi maailmassa". Luostarivanhus lähetti nuorimman Karamazovin maailmaan oppimaan mitä elämä on luostarin ulkopuolella. Muistan Rudolf Steinerin lausuman opettajista joiden olisi oltava ensin elänyt ja vasta sitten he voivat opettaa lapsia. Kummallakin lienee sama ajatus ihmisen hengellisestä tai henkisestä kasvusta. Nuorena opiskelin Antroposofista hengentiedettä ja samat henkiset karsinat sielläkin oli.
Tarkovski on minullekin rakas. Hänen elokuvissaan on iäisyyden aspekti. Ilman Dostojevskia hänen elokuvansa olisivat olleet toisenlaisia kuin ovat.
Sitten niihin seurakuntamme Karamazoveihin. Joku lähetettiin maailmaan oppimaan jotakin. Toiset rakensivat muureja omien ryhmiensä ympärille. Yksi pakenee ajamalla muihin tiloihin ja aikaan. Kenen pään päällä liehuu neuvoston varjo; Suuret miehet vaikenevat ja naiset kaakattavat peloissaan ja supisevat. Jossakin kuuluvat luostarin kellot.
Kauneus pelastaa maailman. Jumala on kauneus.
No comments:
Post a Comment