Lunta kuin Tohtori Zivagossa.
Talon kietoo valkea pumpulivälly
uneen upottava.
Unen lumella punainen tulkkuparvi
ja tassunjäljet,
pehmeän tassun jäljet.
Helena Anhava, teoksessa Valoa
Lumi on lumelle surma näin keväällä, sanoivat vanhan kansan ihmiset muinoin. Ulkona tuiskuttaa vaikeasti sillä lumi on melkein vettä ja siksi raskasta tuiskutettavaa. Eilen oli huikean kirkasta valoa tulvimalla. Olin valitsemassa kirkasvärisiä lankoja.
Tikka takoi pää punaisena konkeloa. Kevät tulee uskokaa pois. Päivänsinen siemenet odottavat kylvörituaaleja.
Olen iloinen etten enää ole naisvaltaisissa työyhteisössä. Siellä oli aina konfliktit tarjolla. Jos työpaikalla on kolme naista niin yksi pomoilee, toinen liehakoi häntä ja kolmatta kiusataan aina. Sitten pidetään kahvikutsuja ja jaetaan reseptejä ja kilpaillaan kenellä on kaikki parhaiten ja lapset hyviä.
Lapset ovat aina takuuvarma kiusaamisen aihe. Jos naisvaltaisessa työyhteisössä joku alkaa opiskella ja menestyy siinä, niin hänelle kostetaan.
En ole yhteisöllinen siinä mielessä. En kyllä missään mielessä. Sama pätee seurakuntien yhteisöihin.
Millaista mahtaa olla naisluostareissa?
Kalevalan päivän kunniaksi tein lumiakan pihamaalle. Sillä on lumilyhty päässään. Kun tulee ilta se loistaa lämmintä valoa. Nykyään puut palavat niin tehokkaasti että ei saa hiiliä hymyksi ja silmiksi. Tässä välissä lumiakka kallistui ja pieneni yhden pallon verran. Terhakkaan näköinen se kuitenkin on.
No comments:
Post a Comment