Hevonen sinisen kukan syönyt, mansikan syönyt
hirnui suussaan kukka, suussaan keto.
Kedon sanoja, heinän sanoja kuin pieniä lintuja,
kirjavia kukan sanoja puhui hevonen hyvä ja viisas.
Helvi Hämäläinen,Ketunkivellä s.545
Yön ääniä kuuntelin. Metsä puhui, koivikko lauloi. Varjot häilyivät. Aamulla maailma hymyili, kastetta varpaissa sammakko loikki varvikkoon ja järven pehmeä vesi hyväili rannan kiviä. Metsämansikka kurkkasi aholla. Muistin lapsuudesta tuoksun, sietämättömän ihanan. Metsämansikka.
No comments:
Post a Comment