Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa on näyttely, jota sanoisin demiurgiseksi nykytaiteen edustajaksi. Kertakatselulla ei aukene, mutta aikaa on ja taiteeseen ei mennä älyn, vaan tunteen kautta.
Ensimmäinen kuva on nimeltään Ukko-Koli. Siinä on voimaa ja jatkuvuutta. Koli on vanha ikikallio maailmansynnyssä. Kun puhutaan kulttuurien synnystä ja kolin iästä, ovat kulttuurinsynnyt nuoria tapahtumia. Toinen kuva on sininen ja mystinen. Sitten luin numen:Igumeni. Jokainen katsoja näkee taideteoksen omalla tavallaan. Yhtä ainoaa ja oikeaa käsitystä ei ole. Eikä kauneus ole koskaan katsojan silmässä. Taide todellistuu katsojan tajunnassa, siinä miten katsoja taideteoksen näkee.
Sää oli lämmin, suorastaan kuuma kun katselimme teoksia. Heinäkuun sateeton päivä suosi turisteja joita oli paljon. En mennyt kirkkoon, vaikka siellä alkoi juuri päiväpalvelus. olin kadottanut huivini ja retuliininen kesähattu ei oikein tuntunut sopivalta. Lisäksi huomasin että kirkon ovesta virtasi jatkuva virta sisään ja ulos. Miten kukaan voi keskittyä olennaiseen, tuumailin ja päätin keskittyä taiteeseen.
Alla oleva teos on ehkä merkityksellisin ja arvoituksellisin. Veistos näytti erilaiselta, riippuen mistä suunnasta katsoi. Luin esitteestä että Arkkipiispa Leo on tämän taiteilijan ja näyttelyn kummisetä. Hienoa, että juuri tämä näyttely on Valamossa.
Näyttelyyn voi tutustua ensi vuoden helmikuuhun asti. Jos ei välttämättä pidä tästä näyttelystä, on toki alakerrassa perinteistä ortodoksista taidetta ja Valamon historiaa nähtävillä.
No comments:
Post a Comment