Nyt on Eino Leinon päivä. Luin Sininen risti runoelmaa. Anjuska oli todellinen henkilö. Hän vaelteli Leinon oppaana kylässä ja metsäpoluilla. Oliko heidän välillään rakkautta, sitä emme voi todella tietää. Nuori tyttö ja kokenut runoilija rajakarjalaisessa maisemassa. Legenda jäi kuitenkin elämään. Muistan kuulleeni aikalaisten kertomia tarinoita lapsena. Anjuska eli Ilomantsissa rajakarjalaisen työteliään ja köyhän elämän. Hän oli kuulemma komea, suoraryhtinen nainen, joka ajaessaan hevosella kirkolle, reessä seisten, sai päät kääntymään. Jos oikein muistan, niin Anjuska oli jäänyt varhain leskeksi seitsemän lapsensa kanssa ja selviytyi yksin elättäen lapsensa, jopa metsätöitä tehden.
Vanhemmiten Anjuska avautui kyselijöille ja kertoi kuulemma että Leino, hiän oli semmonen konna. Ainnaa kun silimä vältti, ol hammeen alle mänössä. Minulla ol keppi ja sillä hätistelin...
Hän ei käsittänyt miksi Leino oli laitettu Esplanaadille kiven päälle korkealle. Aivan ilmeisesti hänestä Leino kuului maahan, ihmisten pariin. Maantietä matkaa kirjaton, karjaton mies...
Tästä alkaa sarja ilomantsilaisia naisia. Alla Eino Leinolle vielä erikseen yksi kukkiva:
No comments:
Post a Comment