Muistin ihmeelliset polut ja valikoivuus ovat hämmästyttäneet minua tämän tästä. On asioita jotka ihminen haluaa unohtaa, vaikka se onkin tuhoon tuomittu yritys. Muistijälki ei katoa. Luin Marjatta Ripsaluoman Torpeedo romaanin. Suosittelen romaania kaikille sodanjälkeisen lapsuutensa eläneille ja muillekin. Mielestäni se pitäisi sisällyttää koulujen kirjallisuustuntien kirjoihin. Kieli on sujuvaa ja pakostakin ajattelin että kirjoittaja on draamallinen osaaja. Kirjan äiti vetää vertoja Tito Collianderin äidille ailahtelevan mielenlaatunsa vuoksi. (Lapsuuteni huvilat)
Kirjan tyttö on ilmiselvä selviytyjä. Epäilen kyllä kirjan tytön analyyttistä suhtautumista ympäristöönsä, ennemminkin kyseessä on lasten tapa jäsentää ja tarkkailla ympäristöä ja ihmisiä. Isä on turvallinen ja ymmärtäväinen lapselleen. Tytön suhtautuminen eläimiin tasvertaisina olentoina riemastutti erityisesti.
Torpeedo on vanha saksalainen polkupyörä.
Marjatta Ripsaluoma, Torpeedo. 2010 UltraArt, Jyväskylä.
2 comments:
Mataleena, kiitos! En olisi osannut etsiä tätä kritiikinpoikasta, ellen olisi saanut vinkkiä toiselta turkulaiselta, Tikkasen Juhanilta, joka ilmoitti asiasta Facebookin puolella.
Lämmitti sydäntäni, että olit pitänyt pikkuisesta kirjastani. Ehkä lämmitti enemmän, kun kerran kysäisin sinulta päivänsinistä ja ilmeni että olit hankkinut kukat luettuasi Juha Mannerkorven kirjan.
Niinhän näiden mielteiden pitäisi toimiakin.
Kiitos viestistäsi.
Meillä on sama osoite tuon Tikkasen kanssa.
Post a Comment