Samaan aikaan kun me liukastelemme giljotiiniksi muuttuneita katuja kukkivat välimeren rannoilla mantelipuut. Kempsahdin takakenossa selälleni samassa paikassa kuin äkäinen rouva oli aikaisemmin kaatunut. Hän huusi että miksi ei hiekoiteta vaikka rahaa on kulttuurikaupungin avajaisissa ampua raketteina taivaalle. Yritin selittää että jos niillä ei ole määrärahoja hiekottamiseen. Hän sanoi että on, jos on varaa maksattaa kaupunkilaisilla kaikennäköistä... Palatessani kaaduin samassa paikassa. Onneksi oli se paksumpi pitkätakki päällä.
Ne mantelipuut tosiaan kukkivat etelässä ja lämmintä on.
Lumen tuoksu tuntui taas pitkästä aikaa. Sulavan lumen tuoksu on jäljittelemätön. Lumesta on tullut uhkaava tänä talvena. Lumen uhka vaikuttaa mieleen sanoi toinen hieman lempeämpi rouva. Minusta pimeys on pahasta, ja jää, joka liusuu kengän alla.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment